Arvostelussa François Ozonin elokuva Potiche – Aivovaimo.

Potiche on hidastempoinen farssi, jossa vastakkain ovat porvarit, kommarit, naiset ja miehet.

Firmalla ei mene hyvin. Pujolien sontikkatehtaan työntekijät lakkoilevat vuoden 1977 Ranskassa. Työläiset ovat saaneet tarpeekseen Robert Pujolin diktatuurista ja passittavat pomonsa sairauslomalle. Catherine Deneuven esittämä Suzanne on kotiäiti, joka täyttää miehensä saappaat perheyrityksen johdossa. Tästä alkaa vanhojen syrjähyppyjen muistelu ja abstraktien Kandinsky-sateenvarjojen suunnittelu.

Johtajattaren kova työ meinaa mennä hukkaan, kun sontikkatyranni palaa hermolevoltaan vanhat suunnitelmat mielessään. Suzannella ei kuitenkaan ole aikomustakaan palata takaisin pelkäksi palkintovaimoksi.

Parhaimmillaan Potiche on tarina vahvasta naisesta, latteimmillaan 1970-luvun estetiikalla leikittelevä pätkä, jota ei pelasta edes Deneuven ja Depardieun läsnäolo.

François Ozon: Potiche – Aivovaimo.
Ensi-ilta 1.7. Kolme tähteä.

Maria Kozulya