Arvostelussa Matthew Vaughnin elokuva X-Men – First Class.

Vuonna 1963 Yhdysvalloissa mustien kansalaisoikeustaistelun keskellä syntynyt X-Men-sarjakuva toimii mainiona allegoriana yhä jatkuvalle taistelulle. X–Men on ryhmä ihmisiä, jotka ovat siirtyneet evoluution seuraavalle portaalle. Mutantteja. Niitä toisia.

Ryhmän tarinan edetessä rinnastuksia on haettu vuosikymmenten kuluessa ajankohtaisiin ongelmiin. Kulloinkin pinnalla olleet ongelmat on muistettu aina yhdistää menneisiin synteihin. Ensimmäisessä X-Men -elokuvassa keskitysleiriltä selvinnyt Eric Lencher lainaa Malcom X:ä. Uusimmassa elokuvassa iskulause Black and Proud puolestaan muuntuu muotoon Mutant and Proud.

Tällä kertaa tarinassa palataan ryhmän alkuaikoihin. Kylmän sodan melskeessä mutantit sotketaan ihmisoikeusdebatin lisäksi osaksi Kuuban ohjuskriisiä. Eihän tämä Shakespearea ole, mutta ihan passeli kesäpopcorniksi. Ehkä kaikkien hallaaholaisia persuja äänestäneidenkin kannattaisi katsastaa tämä. (JT)

Matthew Vaughn:
X-Men – First Class.
Ensi-ilta 3.6. Kolme tähteä.

Jari Tamminen