Höttöinen & söpö luomu-Ikea pyrkii iholle. Uskokoon ken tahtoo.
Kaksi vuotta sitten Ikea aloitti pääkaupunkiseudulla ilmaiset bussikuljetukset asiakkaille. Ympäristötekoa olivat hurraamassa kierrätysmuotiyritys Globe Hopen Seija Lukkala, Aleksi Neuvonen Dodosta ja muita ympäristö- ja kierrätysihmisiä.
Toukokuun 26. päivänä parisenkymmentä toimittajaa on jälleen kuuntelemassa huonekalujätin järjestämässä Ikea ja yritysvastuu -tapahtumassa, kuinka vastuullinen ja ympäristöystävällinen Ikea on.
Suomen Ikean PR-manageri Mona Keskitalo luotsaa toimittajajoukkoa kohti Vantaan laatikkoa. Bussissa pyörii pikkunäytöllä Ikean mainosvideo, jossa kolmen parikymppisen pojan koti kaipaa remppausta, seiniä maalaa jonkun tyttöystävä ja Ikea-katalogi tarjoaa ratkaisut johtokasoille.
Omaan kotiin muuttavat 16–19-vuotiaat ja ensimmäisen omistuskotinsa hankkivat kolmekymppiset ovat Ikealle tärkeitä kohderyhmiä. Oleellista on halpa hinta, ei niinkään priima laatu. Näitä kohderyhmiä kiinnostaa myös ympäristöystävällisyys.
Jos Ikea pystyy putsaamaan bränditahransa – halpatyövoiman riiston ja sumeilemattoman ahneuden – sille ei jää yhtään varteenotettavaa kilpailijaa.
Ikeassa tiedetään, että vihreät arvot välitetään median kautta. Niinpä toimittajajoukolle tarjotaan luomuaamiainen: tuorepuristettua omenamehua, puuroa, hilloa, muffinsseja, kasvistäytteisiä lettuja, UTZ-sertifioitua kahvia ja Clipperin teetä.
Toimittajia lobbaa Ikea Suomen aluejohtaja André Schmittgall ja Tanskasta paikalle saapunut Ikea-konsernin kestävän kehityksen johtaja Stefano Brown. Suomen edustajista äänessä on Ikea Suomen kestävän kehityksen johtaja Tuuli Lemström.
”Raision Ikean kierrätysprosentti oli 99 viime vuonna. Se johtuu siitä, että heillä on kaatopaikkajätettä varten vain ihan pieni roskis. Kaikki on pakko kierrättää”, Lemström kehuu.
Ikea-pomojen puhe vilisee vähentyneitä CO2-päästöjä, vedenkulutuksen laskua ja kierrätyksen ja energiansäästön iloa. Ikealaiset kysyvät, mikseivät muutkin tuottajat ymmärrä, että ympäristöystävällisyys on usein myös tehokkuutta.
Pr-tilaisuus ei vakuuta, sillä kaikki puhujat ohittavat täysin Ikean alihankkijoiden tilanteen kaikkialla maailmassa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Ikea ei omista sille toimittavia tehtaita.
Eikä yleisökysymyksille jää lainkaan aikaa, muutama toimittaja vetää puhujia minuutiksi sivuun ennen kuin aika on lopussa.
Kahden tunnin jälkeen odottelen paluubussia kiitoskassi kädessä ja mietin, että mitä meille oikeastaan sanottiin.
_______________
Tyhjät sertifikaatit
”Luomupuuvillaa on niin vähän markkinoilla, että emme juokse sen perässä”, sanoo Ikean kestävän kehityksen johtaja Stefano Brown.
Luomun sijaan Ikea on mukana Better Cotton -konseptissa, jota yritys on ollut itse perustamassa. Projekteihin osallistuneet pakistanilaiset ja intialaiset puuvillanviljelijät ovat vähentäneet tuholaismyrkkyjä kolmannekseen entisestä. Viljelijät voivat paremmin ja käyttävät vähemmän vettä.
Ikean kestävän kehityksen raportissa puhutaan ”vielä kestävämmästä puuvillasta”, more sustainable cotton. Sitä oli 13,4 prosenttia huonekalujätin vuonna 2010 käyttämästä puuvillasta.
Better Cotton ei kuitenkaan ole reilua. Tuottajille ei ole takuu- tai minimihintaa, jolla voisi kattaa kestävän toiminnan, saati sitten Reilun kaupan viljelijöille maksettavaa lisää, joka suunnataan yhteisön hankkeisiin.
Pirjo Virtaintorppa, Reilun kaupan yhdistyksen toiminnanjohtaja, lisää, että Better Cotton sallii geenimuuntelun, Reilu kauppa ei. Ikean markkinoima UTZ-sertifikaatti kahvissa ei myöskään täytä reilun kaupan tai luomun tunnusmerkkejä. UTZ-sertifikaatti takaa, että kahvi on jäljitettävissä mutta ei juuri muuta.
Toimittajille kehutaan myös, että Ikean raaka-aineena käyttämästä puusta on tällä hetkellä 70 prosenttia FSC-sertifioitua.
Ikean kestävän kehityksen katalogista käytetyn FSC-sertifioidun puun määräksi vuonna 2010 ilmoitetaan 42 prosenttia, eikä 70 prosenttia niin kuin kestävän kehityksen johtaja Stefano Brown väittää.
_______________
Voimassa on aiemmin kirjoitettu Ikeasta muun muassa artikkeleissa Ikeen alla (1/2007) ja Ikean uudet juonet (9/2008). Artikkelit löytyvät Voiman juttuarkistosta, fifi.voima.fi.
Hannele Huhtala
