Aleksi Rajin dokumentti Finnsurf sukeltaa nimensä mukaisesti suomalaiseen surffaus-skeneen.

Surffaajat nähdään yleensä itseensä sulkeutuneiden outsiderien porukkana, ja nyt on käsillä tämän lauman marginaali. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla ensi-iltansa saava dokumentti Finnsurf sukeltaa nimensä mukaisesti suomalaiseen surffaus-skeneen. Aleksi Rajin duunista puuttuu glamouri, haastateltavat keskittyvät surffauksen kovaan ytimeen, aalloilla liukumiseen.

Aihetta lähestytään kahdella näyttämöllä, kotimaassa ja ulkomailla. Monelle harrastajalle Suomessa vietetty aika on ainoastaan välttämätön paha, jolloin tehdään kolmea työtä jotta olisi varaa lähteä etelään surffaa-maan. Ulkomailla sitten keskitytäänkin pelkästään surffaamiseen.

Toisaalta Suomestakin löytyy yllättäviä surffausmahdollisuuksia. Varsinkin kotimaassa tapahtuva lautailu näyttäytyy todellisena hardcorena, josta on kaikki turha riisuttu pois. Surffaamiseen tavallisesti yhdistettävät palmut, rannalla lekottelu ja rento meno loistavat poissaolollaan härmäsurffista.

Mikäli on valmis ajamaan yötä vasten Helsingistä Poriin ja solahtamaan myrskyävään, nolla-asteiseen mereen markkinoiden paksuimmassa märkäpuvussa, todellakin rakastaa lajia.

Finnsurfin tuottanut Pablo Films on kunnostautunut erityisesti musiikki- ja mainosvideoiden saralla. Esimerkiksi SMC Lähiörottien videot ovat keränneet nostetta. Tämä tausta näkyy dokumentissakin; ripeät leikkaukset ja sulava ääniraita henkivät musiikkivideomaisuutta. Siltikin kokonaisuus etenee rennon kiireettömästi.

Dokkarin kruunaa tolkuttoman hyvä ääniraita, johon on kasattu suomalaista reggaeta, räppiä ja poppia. Raappanasta Junon kautta Jenni Vartiaiseen.

Varsinkin suomalaisen reggaen kohdalla ei voi välttyä rinnastuksilta surffaamiseen: mukautumista on tarvittu, eikä alkuperäisen formaatin toisintaminen meikäläisissä oloissa ole tyystin vailla haasteita.

Aleksi Raij: Finnsurf. Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla 17., 20. & 22. syyskuuta. www.finnsurf.fi

Jari Tamminen