Arvostelussa Palefacen toimittama kirja Rappiotaidetta.

Muistot yhdeksänkymmentäluvun alun suomenkielisestä huumoriräpistä nostattavat monille myötähäpeän punan poskille. Suosion aallonharjalla surffasivat esimerkiksi Raptori ja Pääkköset. Pinnan alla muhi kuitenkin paljon muutakin, ja vuosien mittaan osoittautui, että suomi voi sittenkin olla vakuuttava kieli räprunouden rakentamiseen.

Palefacen toimittama Rappiotaidetta antaa monipuolisen kuvan Suomi-räpin vaiheista. Kirjassa nostetaan esiin kolmekymmentä MC:tä. Varhaislyriikkaa, täysosumariimejä ja tuoreimpia sanaleikkejään esittelevät muun muassa Asa, Sere, Mariska, Pyhimys ja Super Janne. Työnäytteiden ohessa räppärit kertovat taustoistaan, vaiheistaan ja vaikuttajistaan.

Rappiotaidetta vaatii lyriikoiden lukemisen osalta hiukan ponnistelua, sillä kuunneltavaksi tarkoitetut sanailut ovat paperilta haastavia hahmottaa. Kokonaisuus on silti toimiva, ja tyylilajin sisäinen kirjavuus käy selväksi. Kiinnostavia ovat myös tekijöiden kommentit. Kaikkia haastateltuja ruotiminen ei sytytä, mutta yllättävänkin monet tarjoavat pureskeltua analyysiä sekä tekstiensä sisällöstä että runoteknisestä toteutuksesta.

Kirjaa laajentavat lisäksi diskografiat, historiakatsaus ja peruskäsitteet avaava sanasto sekä listat Pipefest-esiintyjistä ja räplyriikoiden aihepiireistä.

Paleface (toim.) Rappiotaidetta. Suomiräpin tekijät. Like 2011. 251 s. Neljä tähteä.

Marjo Jääskä