Tärkeää on huomata, että kouluissa tehdään parasta tulosta silloin, kun koulutyön kautta onnistutaan tukemaan oppilaiden sosiaalista itsetuntoa, uskoa siihen, että oman elämän saa haltuun vaikka ilman kuutta laudaturia.

Hiljaisen uutiskesän keskellä MTV3 paljasti näyttävästi, ettei opetus ole kaikissa Suomen kouluissa yhtä tuloksekasta. Skuupin perusta valettiin syöttämällä tietokoneelle kaikki ylioppilaskirjoitusten tulokset. Suorituksen saldona voitiin printata lista Suomen parhaista ja huonoimmista kouluista.

Järkevän koulupolitiikan tavoite ei kuitenkaan ole tuottaa vain kärkipään koulumenestyjiä, vaan nostaa myös vähemmän koulusuuntautuneiden oppilaiden tietotasoa ja muita pärjäämisvalmiuksia. Paljaisiin loppuarvosanoihin perustuvat Top tai Bottom Ten -listat eivät mittaa opetustehokkuuden koko haitaria.

On totta, että viime aikoina resurssierot kuntien välillä ja niiden sisällä ovat kärjistyneet pelottavasti. Asiaa ei helpota yhtään, että valtion taloutta tasapainotetaan kerta toisensa jälkeen kuntien valtionosuuksien kustannuksella. Kunnissa tehtävien paniikkileikkausten kohdennus taas tuottaa kouluihin lisää samaa sylttytehdasta.

Samaan aikaan syrjäytymisen reunavyöhyke kaatuu yhä vahvemmalla painolla juuri koulujen ja opettajien niskaan. On oikeastaan vain johdonmukaista, että juuri haastavimman oppilasaineksen kanssa sankarityötään tekevien koulujen opetus julistetaan pelkistettyjen arvosanavertailujen kautta lähtökohtaisesti kehnoksi.

Tämän Voiman sivuilla 19 – 21 vieraillaan oman menestyksensä löytäneessä ruotsalaisessa Rinkebyn yläasteenkoulussa. Tarinan opetus ei ole vain siinä, että kouluihin panostaminen on yhteiskunnalta erityisen tulostehokasta toimintaa. Vähintään yhtä tärkeää on huomata, että kouluissa tehdään parasta tulosta silloin, kun koulutyön kautta onnistutaan tukemaan oppilaiden sosiaalista itsetuntoa, uskoa siihen, että oman elämän saa haltuun vaikka ilman kuutta laudaturia.

Tuomas Rantanen