Arvostelussa Sari Poijärven & Kjell Westön kirja Kun pyörähdin pyörässä näin – Kasari.

Eri aikakausia kepeästi käsittelevät kirjat kolahtavat yleensä parhaiten lukijaan, joka on itse elänyt lapsuuttaan, nuoruuttaan tai haparoivaa varhaisaikuisuuttaan esittelyssä olevana vuosikymmenenä.

Tunnustaudun 1980-luvun teiniksi, mutta vakuutan myös, että valokuvaaja Sari Poijärven ja kirjailija Kjell Westön Kasari ei vetoa vain nostalgiallaan. Leikekirjamuodolla leikittelevä teos on fiksu ja viihdyttävä läpileikkaus olkatoppausten ja neonvärien mutta myös Tšernobylin ja aidsin löytymisen vuosikymmenestä.

Kasari syntyi Poijärven aloitteesta ja pääosassa ovatkin kuvat: uutiskuvat, henkilövalokuvat, lehtileikkeet, postikortit, levynkannet ja julisteet. Kirjava kuvakudelma kertoo sekä Poijärven omasta kahdeksankymmentäluvusta että ajan ilmiöistä. Tuttujen avaintapahtumien ja -henkilöiden lisäksi esimerkiksi naisvalokuvaajien ja muiden naistaiteilijoiden esiinmarssia ja aseman muuttumista dokumentoidaan kiinnostavasti.

Laatutyötä ovat myös Westön napakat tekstit. Henkilökohtaiset muistot solmiutuvat historiallisiin yksityiskohtiin taitavasti ja rehellisesti. Yhdessä ne kertovat ajan hengestä enemmän kuin mihin pelkkiin yleisiin faktoihin tarrautuneet lauseet olisivat koskaan pystyneet.

Sari Poijärvi & Kjell Westö: Kun pyörähdin pyörässä näin – Kasari. Otava 2011. 174 s. Viisi tähteä.

Marjo Jääskö