Vaikka Libyasta kerrotaan uutisissa melkein joka päivä, harva ymmärtää mistä oikeastaan on kyse.

Vaikka Libyasta kerrotaan uutisissa melkein joka päivä, harva ymmärtää mistä oikeastaan on kyse. Harri Leppäsen kuvaus elämästä Tripolissa tekee monet asiat ymmärrettäviksi. Liikennesuunnitteluinsinööri Leppänen muutti Libyaan perheensä kanssa vuonna 1976 kun Muammar Gaddafi oli nousemassa valtaan. He seurasivat alusta alkaen kuinka ”massojen valta” toteutui.

Kirja on täynnä elävästi kuvattuja yksityiskohtia libyalaisesta arjesta: avolavapakettiautot ovat kahden kamelin vetoisia ja kansainvälisen koulun joulukuvaelmassa Marialla ja Joosefilla oli elävä aasi. Leppäsen tyyli on lämmin ja elävä ja tempaisee lukijan mukaansa:

”Matkalla ohitamme beduiinien telttakylän. Jokaisesta teltasta nousee televisioantenni ja jokaisen eteen on pysäköity uudehko avolavapikappi. Paimentolaisuus on liittynyt valtakunnan verkkoon ja noussut pyörille.”

Gaddafin kunnailla on kirja Libyasta, mutta myös kirja suomalaisesta Firmasta ajalta, jolloin suomalaiset yritykset ottivat ensimmäisiä askeleita kansainvälisillä markkinoilla.

Nimiä mainitsematta Leppänen kertoo, kuinka suomalaisfirmat ottivat osansa Libyan öljytuloista Gaddafin aikana. Tämän puolen toivoisi kiinnostavan suomalaisia tutkivia journalisteja: esimerkiksi konferenssikeskus Muammar Gaddafin kotikaupungissa Sirtessä on rakennettu suomalaisten johdolla. Gaddafin poika, arkkitehti Said al-Islam puolestaan kävi Suomessa tutustumassa Alvar Aallon arkkitehtuuriin.

Harri Leppänen: Gaddafin kunnailla. Into 2011.

Kristiina Koivunen