Arvostelussa Laurence C. Smithin kirja Uusi pohjoinen – Maailma vuonna 2050.

Eivätkö tulevaisuuden kauhukuvat jaksa kiinnostaa? Tartu silloin tähän opukseen. Nimestään huolimatta Uusi pohjoinen – Maailma vuonna 2050 käsittelee enimmäkseen lähimenneisyyttä ja olettaa, että samat trendit jatkuvat myös lähitulevaisuudessa ilman yllätysmullistuksia. Vuoden 2050 maailma on siis hyvin tutun näköinen, jos tietää mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Niitä tähänastisia kannattaakin kerrata ja täydentää tästä kirjasta. Aihepiiri ei suinkaan rajoitu pohjolaan vaan käsittelee koko maailmaa. Ihmiskunnan demografinen kehitys, luonnonvarojen kysyntä, globalisaatio ja ilmastonmuutos jäsennellään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Siinä on hyvä vertailla Suomea muihin pohjoisiin maihin.

Teksti sisältää sinänsä musertavan määrän faktaa, mutta kerronnan persoonallinen, suorastaan viihteellinen ote auttaa lukijaa keskittymään suuriin linjoihin. Asioiden yksinkertaistamisessa ja havainnollistamisessa on osuttu hallitusti napakymppiin. Lukija pikasivistetään kuin salaa ja saadaan kiinnostumaan vielä lisää. Millainen maailma olisikaan vuonna 2050, jos koulukirjat olisivat tällaisia?

Näin mainio teksti olisi ansainnut värillisen ja ehkä runsaammankin kuvituksen, mutta kelpaa tämä tosiaan näinkin. Uusi pohjoinen on ajankohtaista ympäristökirjallisuutta parhaasta päästä.

Laurence C. Smith: Uusi pohjoinen – Maailma vuonna 2050. Ursa 2011. 378 s. Neljä tähteä.

Maria Haanpää