Poliisi olisi saanut valelääkärin uran poikki jo kolme vuotta sitten, mutta se jätti rikosilmoituksen tutkimatta. Niin Suomessa käy kansalaisten ilmoituksille & kanteluille.
Tänä syksynä poliisi ulotti valelääkäritutkinnan Valviraan, jonka tehtävä on valvoa terveydenhuollon henkilökuntaa. Valvirassa tiettävästi jätettiin huomioimatta valelääkäri Esa Laihosta toukokuussa 2010 tehty kantelu, ja poliisilla on hyvä syy epäillä sitä virkarikokseksi.
Tapauksen historiassa on kuitenkin muutakin epäselvää. Helsingin poliisilaitos sai jo 2. lokakuuta 2008 tutkintapyynnön Esa Laihosta. Poliisi jätti ilmoituksen kokonaan tutkimatta, perustein jotka ovat ilmeisen väärät ja siten myös lainvastaiset.
Olisi siis loogista tutkia myös poliisin laiminlyönti.
”Ai se vanha juttu? Ei minulla ole ajatusta sitä tutkia”, selittää tutkinnanjohtaja Hannu Männikkö puhelimessa.
Poliisin virkarikoksia ei ole tapana tutkia.
Tutkintapyynnössä kerrottiin Esa Laihon passittaneen pois hoivakodista 75-vuotiaan Alzheimer-potilaan, joka ei tullut kotona toimeen omin avuin. Laihoa epäiltiin heitteillepanosta.
Rikosilmoituksia Helsingin poliisilaitoksella seulova rikoskomisario Mikko Masalin tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei tutkittavaa ollut. ”Kyseisen [rikoksen] tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sitä, että henkilö saatetaan avuttomaan tilaan, jonka seurauksena hänelle aiheutuu konkreettinen (todellinen) henkilövahingon vaara”, hän perusteli kantaansa tuolloin.
Perustelu on virheellinen. Ilmoittaja ei väittänyt Esa Laihon olevan syypää vanhuksen huonoon kuntoon. Hän ilmoitti lääkärin jättäneen heitteille avuttoman vanhuksen, josta hän hoitosuhteen vuoksi olisi ollut velvollinen huolehtimaan.
Päätös oli väärä myös siksi, ettei kansalaisen tarvitse tietää, mikä rikosnimike saattaa tulla kyseeseen. Riittää, kun selostaa, mitä on tapahtunut. Viranomaiset, viime kädessä tuomioistuimet, päättävät, onko kyseessä rikos ja jos, niin mikä. Tässä tapauksessa on ollut vahvat perusteet epäillä myös virkavelvollisuuksien rikkomista, mutta siitä komisario ei lausunut mitään.
”Päätös on tehty ja se on oikein”, kommentoi Mikko Masalin ratkaisuaan.
Emme voi tietää, olisiko valelääkäri paljastunut jo vuonna 2008, jos ilmoitus olisi tutkittu siten kuin laki vaatii. Ainakin siihen olisi ollut mahdollisuus, koska lääkärin ammattitaito asetettiin kyseenalaiseksi hyvin perustein.
Kansalaisten tekemät rikosilmoitukset jäävät kuitenkin Suomessa tutkimatta lähes säännönmukaisesti, varsinkin, jos ne koskevat virkarikoksia.
Sisäministeriö hehkuttaa teettämiänsä poliisibarometreja, joissa suuri osa väestöstä antaa poliisin luotettavuudesta korkean arvosanan. Barometreista löytyy kuitenkin myös lukuja, joita ministeriö ei mainosta: vuoden 2010 poliisibarometrin mukaan vain 18 prosenttia kansalaisten tekemistä rikosilmoituksista johtaa esitutkintaan.
Luku on jatkuvasti laskenut, mutta oli edellisellä kerralla sentään vielä 27 prosenttia. Sekin on vähän.
Toki kansalaisten rikosilmoituksista osa on aiheettomia. Osa koskee niin vähäisiä asioita, että ne voidaan jättää laillisin perustein tutkimatta. Ei kuitenkaan ole uskottavaa, että useampi kuin neljä viidestä kansalaisten tekemästä rikosilmoituksesta olisi väärä tai koskisi mitättömiä asioita.
Myös poliisin ja muiden viranomaisten tekemistä rikosilmoituksista iso osa on aiheettomia, ja erityisen paljon he tekevät ilmoituksia pikkujutuista. Silti ne tutkitaan lähes aina.
Kansalaisten rikosilmoituksia pidetään siis vähempiarvoisina kuin viranomaisten tekemiä. Tämä on vastoin esitutkintalakia ja rikkoo perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä.
Samantyyppinen kohtalo on viranomaisille tehdyillä kanteluilla. Niihin suhtaudutaan yhtä yliolkaisesti kuin rikosilmoituksiin.
Entinen oikeuskansleri Paavo Nikula kertoi aikoinaan ratkaisseensa kymmenessä vuodessa noin 8?000 kantelua ja joutuneensa määräämään vain kerran asian esitutkintaan. Hänen mielestään tulos oli hyvä. Ei ollut. Tulos on huono ja erittäin huolestuttava.
Tiedämme varmasti, että merkittävässä osassa kanteluita on perää, sillä oikeuskanslerinvirastolle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle jätetyistä kanteluista noin neljäsosa johtaa jonkinasteisiin toimenpiteisiin. Yleensä moitteet ovat riittävä seuraus.
Kantelutie toimii silloin, kun kysytään, onko virkamies toiminut asiallisesti, hyvien hallintotapojen mukaan. Se ei toimi lainkaan silloin, kun kyseessä on ilmeinen rikos: sellaista koskee arviolta 5–10 prosenttia kanteluista.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13. artikla edellyttää, että kansalaisilla on tehokas oikeussuoja myös silloin, kun oikeuksia on loukannut viranomainen.
Käytännössä kansalaisen vaikuttamiskeinoihin kuuluvat rikosilmoitukset ja kantelut. Kun ne jätetään tutkimatta tai tutkitaan hutiloiden, Suomi rikkoo järjestelmällisesti ihmisoikeuksia. Lisäksi moni rikos, myös vakava, jää selvittämättä.
Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja.
Mikko Niskasaari
