Arvostelussa Anu Silfverbergin novellikokoelma He eivät olleet eläimiä.

Anu Silfverberg on kirjailijan urallaan tehnyt yhden romaanin, yhden esseekokoelman, yhden luovan kirjoittamisen oppaan ja nyt yhden novellikokoelman.

Uusin, novellikokoelma He eivät olleet eläimiä on kompakti. Silfverberg kirjoittaa tiivisti ja on ilmaisussaan tarkka. Teksti tuntuu tuoreelta, ja tarinoita ahmii. Kohtaukset ovat niin pieniä mutta syviä, ettei niiden ympärille jää kaipaamaankaan sen pidempää selostusta.

Kymmenen tarinaa kertovat ihmisten muistoista, peloista, kaipauksesta ja elämän eteen heittämien tilanteiden hyväksymisestä tai kyseenalaistamisesta. Laaja skaala, mutta vahva samastuttavuus tunteisiin, joita kunkin novellin tilanne herättää, yhdistää tekstejä. Elämänmakuisuus on ehkä lattea sana, mutta kuvaa Silfverbergin tekstejä hyvin.

Tarinat ovat myös kuvauksia erilaisista valta-asetelmista: erilaisista hyväksikäytön ilmenemisistä ja otteessaan pitävistä haamuista.

Teos ei sinänsä järisytä maailmaa, mutta se tarjoaa ihania kurkistuksia erikoisten perheiden ovenraosta.

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä. Avain 2011. 256 s. Neljä tähteä.

Hannele Huhtala