Presidentinvaaleista jaksetaan innostua käsittämättömän paljon ottaen huomioon, ettei presidentti päätä juuri mistään. Globaalipolitiikan harrastajana ajattelen kuitenkin, että presidentistä voi olla paljon hyötyä. Koetan selittää.

Presidentinvaaleista jaksetaan innostua käsittämättömän paljon ottaen huomioon, ettei presidentti päätä juuri mistään. Globaalipolitiikan harrastajana ajattelen kuitenkin, että presidentistä voi olla paljon hyötyä. Koetan selittää.

Olen harrastanut aika monta vuotta kehitysmaiden velkaongelmaa ja yrittänyt opiskella ongelman potentiaalisia ratkaisuja. Valtionvelkojen sovitteluun pitäisi perustaa jonkinlainen kansainvälinen riippumaton instituutio, ikään kuin talouspoliittinen tuomioistuin. Ilman tällaista instituutiota velkatoimissa on kyse aina puhtaasta vallankäytöstä. Kyseessä on eräs maailman tärkeimmistä instituutioista, jota ei ole koskaan perustettu.

Velkasovittelu on silti vain yksi esimerkki ”puuttuvasta instituutiosta”. Niiden tehtävänkuviin kuuluisi ainakin resurssikriisien sovittelu, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, tiedon avoimuus, siirtolaisuus, uusien energialähteiden hallinnointi… Listaa voi jatkaa.

”Puuttuvat instituutiot” edellyttävät pitkähköjä prosesseja, joita vetämään tarvitaan oikeanlainen hahmo. Hahmo ei ole pelkästään joku, jolla on Washington–Peking-putkinäköä enemmän tajua maailman haasteista ja intoa tarttua niihin. Hahmolla täytyy olla valmiiksi asema, johon ei saa liittyä painolasteja, kuten kaikenlaisia geopoliittisia ja kolonialistisesta historiasta seuraavia taakkoja.

Tällaisia hahmoja on todella vähän nykyisin. Potentiaalisten hahmojen joukko koostuu muutamasta korkea-arvoisesta YK-byrokraatista, satunnaisista maailmankylän sankareista tyyliin (nyt jo liian vanhaksi käynyt) Nelson Mandela, mutta ennen kaikkea pienten ja puolueettomiksi miellettyjen maiden valtionpäämiehistä, joilla ei ole liikaa muita tehtäviä.

Nyt olisi järjetöntä heittää hukkaan hahmo nimeltä Suomen presidentti. Niinistön valinta olisi tyhmää siksi, että hän on maailmanpoliitikkona keskinkertaisuus, jonka valinta olisi näiden prosessien näkökulmasta tärkeän viran tuhlaamista. Ei siksi, että hän ”edustaa pääomaa” tai mitä lie. Edustaa tietysti, mutta tässä ei ole siitä kyse.

Haavisto saattaa olla ”porvarillinen” tai mitä lie, ja hän on selvästi joissakin kohdissa kaukana poliittisesta maailmankatsomuksestani. Mutta tässä ei ole siitä kyse. Kyse on ainoasta asiasta, jolla tässä on merkitystä: Haavistosta voisi olla maailmalle hyötyä.

”Suomen kannalta” on siis aivan sama, kuka presidentin virkaa pitää hallussaan. Mutta olisi se nyt aika helvetin impivaaralaista ajatella tätä asiaa vain Suomen kannalta.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka tutkii & toimittaa ammatikseen.

Lue lisää Fifistä

Teppo Eskelinen