Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Jukka Vuorio
Kirjoittaja ajattelee kyläkauppias Vesa Keskistä.
Olen tässä viime aikoina ajatellut kyläkauppias Vesa Keskistä. Hänellä on rahaa aivan perkeleesti. Minulla ei, mutta saan sentään päivittäin itseni ja kissani ruokituksi ja vielä jää pari euroa ylikin. Mutta Vesa Keskisellä on niin paljon rahaa, että hän lupasi syyskuussa jakaa henkilökunnalleen yhteensä miljoona euroa, jos sortuu vielä tämän vuoden aikana ryyppäämään. En oikein tiedä minkälaista lopputulosta asialle toivoisin.
Vesa Keskinen ei ole mikään naapurin K-kaupan Mikko, vaan Suomen toiseksi suurimman tavaratalon ja Suomen suurimman pääsymaksuttoman matkailukohteen johtaja ja reilusti yli 400 ihmisen työllistäjä. Veljekset Keskinen Oy:n omistaman Tuurin kyläkaupan oman ilmoituksen mukaan kyläkaupan vuosittainen kävijämäärä ylittää kuusi miljoonaa. Vesa Keskinen on siis aivan merkittävä henkilö poliittis-taloudellisessa mielessä. Vesa Keskisen päähänpistojen mukaan aika montaa asiaa joko myydään tai ei myydä.
Vesa Keskinen myös järjestää suuria kulttuuritapahtumia, roudaa siinä sivussa aivan maailmanluokan tähtiä keskelle korpea, esiintyy omassa tv-ohjelmassaan Tuuri, pyörittää hotellia, rakennuttaa tähtiportin kauppansa pihalle, kirjoittaa runoja ja tekee muutenkin aivan mitä huvittaa.
Viimeksi tästä saatiin esimerkki, kun Vesa Keskiselle tuli sanaharkkaa makeisvalmistaja Pandan kanssa. Aiheena oli vanha lakritsipatukan erikoiskäärepaperi, jossa oli Vesa Keskisen kuva ja teksti Vesan Patukka. Lakritsihistoriikkia tehnyt tietokirjailija halusi julkaista kirjassaan kuvan kyseisestä kääreestä, Panda puolestaan olisi halunnut jättää kuvan julkaisematta.
Vesa Keskinen viestitti makeisvalmistajalle, että ellei lupaa kuvan julkaisemiselle heru ja vähän äkkiä, niin sopii lopettaa se Pandan tuotteiden lähettäminen kyläkaupalle. Panda taipui Keskisen tahtoon ja käärepaperikuva päätyi tietokirjaan.
Minä ja Vesa Keskinen, mehän olemme tavanneetkin. Ja kätelleet. Eikä ihan missä tahansa, vaan televisiolähetyksessä. Vuonna 2003 toimittaja Timo Harakalla oli tv-ohjelma, johon kerran viikossa tuli ihmisiä keskustelemaan jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Silloin joulukuun alussa oli aiheena Suomen itsenäisyyspäivänä presidentinlinnan läheisyydessä vietetty Kuokkavierasseikkailu-niminen tapahtuma. Minä edustin kuokkavieraita ja Vesa Keskinen itseään. Hän taisi olla menossa presidentinlinnaan ihan kutsuttuna vieraana.
Vesa Keskisellä oli päällään oman kauppansa valikoimista oleva liekkipaita ja hän kertoi arvostavansa sotaveteraaneja. Ei se arvostaminen varsinaisesti liittynyt mihinkään puheena olleeseen aiheeseen, mutta nähtävästi Keskinen oli jo ennen lähetystä päättänyt puhua sotaveteraaneista.
Kesällä 2012 teimme kavereiden kanssa päiväretken Tuurin kyläkauppaan. Olen nimittäin katsonut kaikki jaksot Tuuri-nimisestä tv-ohjelmasta, joka kertoo Vesa Keskisestä, hänen kaupastaan ja sen työntekijöistä ja asiakkaista. Tuurissa näyttää olevan aina niin kivaa, että minäkin tahdoin sinne. Jokainen puolen tunnin jaksohan on kuin yksi pitkä mainos Tuurille ja Vesa Keskiselle.
Ei tavattu Vesa Keskistä, vaikka siitä koko menomatka puhuttiin ja sitä kovasti toivottiin. Samalla kaikki kertoivat muistojaan ja ajatuksiaan Vesa Keskisestä. Monilla oli päällimmäisenä mielessä Vesan känninen vierailu Maria Veitolan tv-ohjelmassa sekä Seiskassa pitkään käsitelty kuuluisa kastikeriita entisen tyttöystävän Hamamat Montian kanssa. Ja ajatelkaa, tuonkin nimen muistin tuosta vaan sitä edes netistä tarkistamatta.
Syötiin Tuurin kyläkaupan burgeriravintolassa ja oltiin yllättyneitä, että jopa Tuurissa asti kasvissyönti on niin yleistä, että ihan vegeburgerit saatiin. Siinä kaupan pihalla oli myös sellainen Tuurin Elämysjuna. Mentiin sen kyytiin. Ajettiin pitkin parkkipaikkaa, hikoiltiin ja toivottiin ilmastointia. Elämyshän sekin tavallaan oli, ei sitä voi kiistää.
Vesa Keskisen entisestä tyttöystävästä Hamamat Montiasta muuten tuli mieleen, että kyläkauppias on valtuuttanut ystävänsä Carl Danhammerin kiertämään ympäri maailmaa, tarkoituksena etsiä Keskiselle uusia tyttöystäviä, lähinnä kai Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Carl Danhammerin! Jumalauta mikä mies sekin on. Jos minä valtuuttaisin jonkun samaan hommaan, niin en ainakaan Carl Danhammeria.
Mutta vakavasti puhuen tämä koko asetelma on jotain niin käsittämätöntä, etten edes osaa sanoa, onko se jollain ironisella tavalla hauskaa vai ainoastaan aivan kamalaa ihmiskaupalta haiskahtavaa toimintaa. Voiman päätoimittaja Jari Hanska on muuten kerran järjestänyt minulle sokkotreffit, mutta ei hän sentään käsittääkseni kierrä ympäri maailmaa tai edes kaupunkia minulle heiloja etsimässä.
Lauantaina 19.10. laulaja Charles Plogman vierailee Tuurin kyläkaupan musiikkiosastolla ja jakaa nimikirjoituksia. Plogmanin uusin albumi ilmestyy tänään perjantaina 18.10.
