Myös laiton yhteiskunnallinen toiminta voidaan nähdä perusteltuna vastauksena epäkohtiin.

Viimeiset viisitoista vuotta on marmatettu nuorison passiivisuudesta ja syrjäytymisestä. Jyväskylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan yläasteikäiset suomalaisnuoret ovatkin entistä valmiimpia laittomaan yhteiskunnalliseen toimintaan – eli valtaamaan taloja, tukkimaan katuja ja maalaamaan iskulauseita.

Vastaavaa innostumista on tapahtunut viime aikoina yhteiskunnallista liikehdintää nähneissä maissa, kuten Britanniassa ja Kreikassa.

Syyksi nuorten radikalisoitumiselle tutkimuksen tehnyt dosentti Sakari Suutarinen esitti Helsingin Sanomien haastattelussa 8. helmikuuta koulun yhteiskuntakasvatuksen ja demokratian huonoa tilaa. Ikään kuin radikalisoitumisessa olisi yksiselitteisesti kyse negatiivisesta kehityksestä.

Tarina kertoo, että Pentti Saarikoskella oli tapana pitää juurineen irronnutta hammasta taskussaan. Se muistutti kirjailijaa siitä, mitä on olla radikaali: latinan kielen sana radix tarkoittaa juurta. Radikaalius on asioiden perinpohjaista
selvittämistä ja toimintaa yhteiskunnan epäkohtien ja epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi.

Tällaista radikalismia soisi koulujen tukevan. Oppimisen lähtökohtana tulisi olla nuorten kokemusmaailman ja yhteiskunnan tutkiminen kaikkine ristiriitoineen, konflikteineen ja eriarvoisuuksineen.

Opettajien tehtävänä ei tulisi olla sopeutumisen opettaminen, vaan sen tukeminen, että nuori kasvaa itsenäisyyteen ja vastuuseen yhteisestä planeetasta. Itsenäinen ihminen kykenee vastarintaan vääryyksiä vastaan.

Myös tutkimuksen laittomana yhteiskunnallisena toimintana pitämät teot voidaan nähdä perusteltuina, juuriin menevinä vastauksina epäkohtiin.

Talo voidaan vallata, koska kaupunki sulkee nuoristiloja. Ydinvoimalaan johtava tie voidaan tukkia, koska eduskunta myöntää jälleen uusia ydinvoimalupia. Katutaide voi palauttaa edes osan kaupunkitilaa yhteiseksi, pois suuryritysten kontrollista.

Tutkimuksen toisesta keskeisestä tuloksesta sen sijaan sietää olla huolissaan. Maahanmuuttokriittisiksi luokiteltavat suomalaiset nuoret suhtautuvat nimittäin kaikista eurooppalaisista nuorista myönteisimmin väkivaltaan.

Radikaalissa koulussa, jossa yhteiskuntaa opiskellaan kaikessa ristiriitaisuudessaan, rasismille ja syrjinnälle ei ole sijaa. Rasismi kun on ilmaus epäitsenäisyydestä: moneuden palauttamisesta mustaksi ja valkoiseksi.

Tällä ei ole mitään tekemistä juuriin menemisen kanssa.

Sakari Suutarisen & Kari Törmäkankaan tutkimus julkaistaan maaliskuussa ilmestyvässä Nuorisotutkimus-lehdessä 1/2012.

Tero Toivanen