Olkiluoto–Talvivaara–Pyhäjoki–Gogo: Viime vuosi oli kansalaismielipiteen poliittinen ponnistus. Missä suomalainen ydinvoimavastainen liike menee nyt?
Olkiluoto blockade
Elokuun 20. päivä 2011. Aamuyö Olkiluodontien ja Sohkantien risteyksessä Olkiluodon voimalan välittömässä läheisyydessä.
Olkiluoto blockade 2011 -tapahtumaan varautunut poliisi oli ilmoittanut vuorokautta aiemmin valvovansa aluetta ”maalta, mereltä ja ilmasta” ja estävänsä pyrkimykset sulkea voimalaan kulkevat tiet.
Siellä joukkio kuitenkin oli. Auringon alkaessa nousta tempauspäivän aamuun joukkio ryhtyi toimiin: keskelle voimalaan johtavaa tietä kohosi männynrungoista koottu nelimetrinen tripodi. Tien poikki makasi putkilukoissaan rivi aktiiveja. Joku otti kuvia, toinen ohjasi liikennettä.
Totta se on: ei yksi kolmijalka uraanivoiman epäkohtia korjaa. Mutta se lähettää viestin päätöksentekijöiden ohella kansalaisrintamallekin. Hatuttaako sinuakin? Et ole yksin. Tempausten merkitys löytyneekin pitkälti niiden voimaannuttavasta vaikutuksesta.
Joukon muskelit
Edellisen kerran suuria liikekannallepanoja nähtiin Irakin sodan vastaisena liikkeenä. Miljoonat marssivat, mutta taisteluvaunujen alkaessa kyntää hiekkaa vastalauseista piittaamatta ylittyi monen sietokyky: jollei tämäkään määrä sanojia riitä – mitä enää voimme?
Joukkovoima laantui. Marssivia jalkoja mobilisoitui vähemmän. Viime vuoden G8- ja G20- kokousten alla työryhmä eri toimijaverkostoista analysoi Euroopan aktiviteetin tilaa: mitä on saavutettu, tuotammeko tulosta? Julkituotu anti oli sävyltään rakentavaa mutta lohdutonta. Sanottiin, että mikäli todellisia poliittisia muutoksia halutaan edistää, on konstien ja kohteiden uudelleenarvioinnin aika.
Kertatempauksia kiiteltiin onnistuneista mobilisaatioista, mutta muistutettiin, ettei esimerkiksi Rostockin G8-kokouksen massasulun kaltainen onnistuminenkaan kyennyt vaikuttamaan itse kokouksen agendaan.
Euroopan massaliikkeiden tulevaisuus hakee yhä muotoaan. Occupy-liikkeen ja torikokousten on onnistunut puhaltaa uuttakin kipinää: jo aktiivisten ryhmien lisäksi niiden on onnistunut puhutella tahoja, jotka eivät aiemmin vaikuttamisen paletista ole löytäneet kaikupohjaa.
Olkiluoto Blockade – kahdesti toteutettu yhdistelmä mielenosoitusta ja yksittäisiä tempauksia – kohtaa osaltaan joukkoliikkeiden ja jaksamisen haasteet yhteistoiminnan kautta: yhteisen agendan nimissä kättä ovat lyöneet verkostot Aktionsgruppen för Atomkraftsfri Ålandista Luonto-Liittoon. Voimalaan johtavilla teillä on tanssittu, aterioitu ja kahliuduttu. Osanottajia oli molemmilla kerroilla noin 200.
Pro Hanhikivestä pakkolunastuksiin
Aiemmin Pyhäjoen voimalahankkeen tiimoilta Fennovoiman osakkaita ja alueen kuntapäättäjiä lähestynyt Pyhäjoen Pro Hanhikivi ry ei luovuta Goljatinsa edessä. Se lähetti jo toistamiseen edustajansa EU:n vetoomusvaliokunnan kuultaviksi.
Komission ympäristöyksikkö arvioi, ettei esitettyjen tietojen perusteella voida todistaa EU:n lainsäädännön rikkomuksia tapahtuneen, mutta piti koskemattomalle luontoalueelle sijoitettua hanketta ”hyvin arkaluontoisena” ja esitti, ettei vetoomuksen käsittelyä suljeta tyystin.
”Tavoitteemme oli todentaa vetoomusvaliokunnalle, ettei direktiivirikkomuksia Hanhikiven alueella voida näillä tiedoin sulkea pois”, Pro Hanhikiven varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää tiivisti.
Edellisen kerran tonttien tulevaisuudesta äänestettiin pari vuotta sitten. Kädenvääntö Fennovoiman havittelemista maista jatkuu. Uskottavaa mielipidemittausta ydinvoimalan kannatuksesta Pyhäjoella ei aktiivien mukaan ole tehty eikä kansanäänestykseen aiheesta suostuttu.
Yhdistys on tiedottanut voimalan haitoista kirjekampanjoilla ja lähestynyt Lahden ja Helsingin kaupunginhallituksia näiden päättäessä lähtemisestä voimalahankkeen rahoittajiksi. Lahden kaupunginhallitus päätti Lahti Energia Oy:n voivan osallistua hankkeen kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen sekä Pyhäjoen hankkeen kehittämiseen.
Voimalahanke ei jäänyt Ruotsissakaan vaille huomiota.
”Siellä on huoli vain 150 kilometrin päähän suunnitellusta ydinvoimalasta”, Tarja Leinonen SLL:n Kainuun piiristä kuvaa.
Kahden Pohjoismaan luonnonsuojelijat keräävätkin voimia yhteiseen mittelöön. Ruotsin Skellefteåssa verkosto ydinvapaan Pohjanlahden puolesta kokoontui alkuvuodesta pohtimaan tulevia toimia.
Suunnitelmissa on mielenosoituksia, nimilistoja ja festari – ja kerättiinpä kokouksissa solidaarisuudenosoituksena myös sakkokassaa Olkiluodossa sakotettujen avustamiseksi.
Skellefteån voimayhtiö Katternö Kraft ilmaisi aiemmin halunsa Fennovoiman osakkeiden ostoon, mutta aie tyrehtyi varojen puutteeseen ja kunnanvaltuuston kielteiseen kantaan.
Talvivaara & Lapin kaivostulokkaat
Pyhäjoen ohella ydinvoima- ja uraanikysymysten tiimoilta ovat aktivoituneet Lapin ja itäisen Suomen kuntien kaivostoiminnan herättelemät asukkaat ja kuntapäättäjät. 14. tammikuuta 2012 Kuusamon Käylässä järjestetty kaivosseminaari kokosi alueen tuntoja ja uutisia.
Lappilaiset uraanivoimaa vastaan ry kritisoi hiljan paljastuneita Mawson Energi AB:n uraanitutkimuksia Rovaniemen, Tervolan ja Ylitornion rajalla sijaitsevalla Rompaksen alueella. Metsähallituksen mukaan tutkimuksia oli suoritettu ilman tarvittavia lupia.
Yhdistyksen mukaan kaivosyhtiö syyllistyy samankaltaiseen toimintakulttuuriin kuin alueella aiemmin uraanitutkimuksia suorittanut ranskalainen Areva. Sen tutkimukset Ranuan valtaushakemusalueella alkoivat 2008 ilman ministeriön lupakäsittelyä. Mawsonille Tukes myönsi valtausluvan Romppaalle 2011.
Yhdistys on jättänyt valituksen Rovaniemen hallinto-oikeuteen, ja Metsähallitus Peräpohjolan poliisille tutkintapyynnön mahdollisista luonnonsuojelurikoksista marraskuussa 2011.
Kun Simon ydinvoimalahanke hylättiin, Kemissä on vaadittu voimalakaavan purkua ja osayleiskaavan tarkistusta muuttuneen tilanteen myötä. Tunteita nostattaa M. Kurtti Oy:n suunnitelma 150 rivi- ja kerrostaloasunnon rakentamisesta Kemin Ruutinpuiston vesijättömaalle.
Paljon käytetty ulkoilualue oli aiemmin kaavoitettu virkistystarkoituksiin tähtäävän rantakaavan piiriin: osakeasuntojen rakentaminen asukasluvultaan laskusuhdanteisessa kaupungissa herätti kysymyksiä siitä, tahtooko verotuloja menettänyt kaupunki näin hankkia lisätuloja myymällä rantamaat rakennusliikkeelle puistoalueena säilyttämisen sijaan.
Talvivaaran kaivoksen uraanin talteenottoluvat ovat ajautuneet vastatuuleen paikallisviranomaisten piirissä. Toistuvasti ylittyneet päästörajoitukset ja alueen vesistöjen kärsimät vahingot ovat herättäneet huolen yhtiön kyvystä hallita toimiaan.
Kajaanin kaupunki ja sen sosiaali- ja terveyslautakunta valmistelevat luvista kielteistä lausuntoa. Myönteisesti lupaan suhtautuvat vain Kajaanin seurakunta sekä Talvivaaran ympäristölupaa valvova Kainuun ELY-keskus. Metsähallitus, kalatalousviranomaiset ja alueen kalastuskunta ovat pitäneet kielteisen kantansa.
Sotkamon kunnan ympäristö- ja tekninen lautakunta totesi viimeisimmässä päätösesityksessään, etteivät Talvivaaran nykyiset metallien talteenoton ympäristövaikutukset ole tilassa, joka sallisi uraanin talteenoton alueella.
Kuusamossa kysymyksiä herättävät australialaisen Dragon Miningin tytäryhtiö Polar Miningin aikeet Kitka–Ruka–Käylä–Kitkajoki-alueelle sijoittuvan, uraania, toriumia ja kultaa louhivan kaivoksen avaamiseksi. Tunnusteluprosessi on edennyt jo kaivospiirivaiheeseen. Apajille on saapunut myös Kevitsa Mining, joka on varannut nimiinsä läheisen Juuman, Säkkilän, Oulangan, Kuusingin ja Suiningin uraanialueet.
Käytännössä kaivossuunnitelmat siirtävät Kuusamon tärkeimmät matkailualueet kaivostoiminnan piiriin.
Alueen lähituntumassa sijaitsee myös Oulangan kansallispuisto. Alueen asukkaita ja elinkeinonharjoittajia huolettaa radioaktiivisten aineiden ajautuminen pohjavesiin, jäteliejualtaiden pettäminen sekä radonin hajoamistuotteiden leviäminen.
Uraanikultakaivostoiminnan jäte sisältää raskasmetallien ohella 85 prosenttia uraanin alkuperäisestä radioaktiivisuudesta.
Pohjois-Suomen aluehallintokeskus päättää Talvivaaran uraanin talteenottoluvasta kevään 2012 kuluessa.
Heidi Hautala (vihr.), valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, esitti tammikuussa 2012 valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston seminaarissa halunsa aktiivisempaan keskusteluun kaivostoimista.
Hautala kysyi, onko Suomesta jo muodostumassa ”Pohjolan Kongo”. Hautalan mukaan valtion tulisi kasvattaa omistusosuuttaan kaivoksissa ja sitten ottaa niiden toimista lisää vastuuta ja lisätä näin vaikutusvaltaansa.
Riia Colliander
