Eurooppaa johtavat liikemiehet ja pääoma, eivät enää poliitikot. Nyt tarvitaan vastavoimaa, joka uskaltaisi tarvittaessa olla moraalitonkin, älymystö vaatii.
Talouskriisin myötä kansalliset parlamentit vaikuttavat menettäneen itsemääräämisoikeuden Euroopassa, julistetaan roomalaisen autonomisen korkeakoulun Libera Università Metropolitanan eurooppalaista talouskriisiä kommentoivissa teeseissä.
Libera Università Metropolitana, LUM, julkaisi helmikuussa yksitoista teesiä, jotka hahmottelevat aktivismin tilaa ja mahdollisuuksia nyky-Euroopassa.
Teesien mukaan nykyinen talouskriisi on ensisijaisesti eurooppalainen ja vasta toissijaisesti kansallinen. Kriisin ratkaisemiseksi ehdotetut lääkkeet ovat samat kaikkialla Euroopassa: julkisen sektorin ja infrastruktuurin alasajo, yksityistäminen sekä kansallisen ja kunnallisen demokraattisen päätäntävallan tuhoaminen.
On syntymässä Eurooppa, joka ei ole enää liberdemokratia vaan autoritäärinen, ja jota ohjataan talouden ehdoilla, demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelta.
Tässä tilanteessa opportunistiset ja populistiset oikeistopoliitikot saavat lisää tilaa samalla kun kansalaisten valtaa kavennetaan. Silti myös johtavat poliitikot ovat talutusnuorassa.
Politiikka on halvaantunut rahaeliitin painostuksessa, roomalaiset analysoivat.
Mistä uusi politiikka voisi sitten kummuta? Teesien kirjoittajien mukaan ei ainakaan poliittisen järjestelmän tai puolueiden sisältä. Heidän mielestään vasemmisto ja vihreä liike on kytketty talutusnuoraan, jossa poliittiseksi urotyöksi lasketaan oikeiston ”jarruttaminen”.
Kansallinen ja kansainvälinen pääoma on irtaantunut sosiaalidemokraattisesta mallista. Pääoma ajaa häikäilemättä epädemokraattista hallinnan mallia. Kannatusluvut eivät valehtele: sovinto työväen ja pääoman välillä on päättynyt.
Myös ammattiliitot ovat kyvyttömiä antamaan suuntaviivoja prekaarille työvoimalle, epäillään kirjoituksessa. Prekariaatti tarvitsee tuekseen uutta liikettä, nykyinen ei osaa käsitellä jatkuvien muutosten riepotteleman työvoiman ongelmaa.
Occupy-liike on tehnyt näkyväksi ristiriidan, joka vallitsee arvoa tuottavan enemmistön ja rikkaudet kasaavan vähemmistön välillä. Mutta tämä ei riitä, teeseissä jylistään. Tarvitaan poliittinen liike, joka osaa olla tarvittaessa myös moraaliton ja vastata pääomaa suojelevaan systemaattiseen väkivaltaan.
Vain ulkoparlamentaarisilla periaatteilla toimivat poliittiset liikkeet voivat pakottaa koko poliittisen järjestelmän määrittelemään perusteensa uudelleen.
Kuinka rakentaa tulevaisuutta? On luotava uusia tapoja jakaa tietoa, hyvinvointia, hoivaa ja koulutusta, teeseissä vastataan. Tämä onnistuu vain luomalla uusia yhteiskunnallisia instituutiota sekä valtaamalla takaisin ja radikalisoimalla jo olemassa olevia.
Onko siis vallattava valtio takaisin? Ei, vastaavat italialaiset, sillä viimeistään globaali uusliberaali käänne on osoittanut, että kamppailu valtiosta on menetetty: on vaikea kuvitella, miten puoluepoliittista järjestelmää ja tiukan byrokraattista lainvalmistelua muutettaisiin kokeilevammaksi ja avoimemmaksi.
Kansallisvaltiollisen kamppailun sijaan Eurooppaa tulisi kehittää uutena federalistisena järjestelmänä, joka mahdollistaa suuren alueellisen itsenäisyyden samalla yhdistäen erilaisia kamppailuja, Libera Università Metropolitana vaatii.
Tärkeintä on kuitenkin luoda yhteisiä instituutioita ja yhteisresursseja. Ei-valtiolliset instituutiot jakavat valtaa, kokemusta ja ymmärrystä niiden keskittämisen sijaan. On asetettava uudet yhteiskunnalliset instituutiot pääoman määrittelemiä lakeja vastaan.
Sanalla ”vallankumous” on huono kaiku. Se viittaa liiaksi jyrkkään kahtiajakoon työvoiman ja pääoman välillä. Pääoma on nykyisin skitsofreenista, hajanaista ja kaikkialle levinnyttä.
Myös prekaari työvoima on hajanaista, eikä sillä ole yhtä edustajaa tai puolustajaa. Siksi vallankumous perinteisessä mielessä, homogeenisten massojen voimannäytteenä yhtenäistä eliittiä kohtaan, ei ole mahdollinen, teeseissä analysoidaan.
LUM ehdottaakin uudeksi vallankumoukselliseksi käsitteeksi mellakkaa (tumult). Kyse ei ole väkivallan ihannoinnista, vaan erilaisten kamppailujen näkemisestä yhtenäisenä mullistuksena. Mellakka on asioiden, kamppailujen, näkemysten ja kokemusten vallankumouksellista sekoittumista ja niistä oppimista.
Uusien yhteiskunnallisten instituutioiden luominen, julkisen sektorin takaisinvaltaus ja yhteisen hyvän tuottaminen vaatii myös uudenlaista asennetta. Yläluokkaisen vasemmistolaisen ja vihreän eliitin, boheemien porvareiden (bopo), asenne ei juurikaan auta näissä kamppailuissa. Uudet kamppailut vaativat käsien likaamista konkreettisissa töissä, olivat nuo työt sitten hoivaa, rakentamista, koulutusta tai tiedontuotantoa.
Eurokriisin keskellä tarvitaan radikalisoitumista, joka hylkää maltillisuuden ja jarrutustaktiikat, LUMin teeseissä summataan. Miksi olisi käytävä viivytystaistelua ja seurattava hidasta hyvinvointivaltion alasajoa, teeseissä kysytään. Yhtä hyvin kapitalismin itsetuhoista prosessia voidaan myös kiihdyttää radikalisoimalla vihreän vasemmiston vaatimukset toisenlaisesta Euroopasta.
Olemme päästäneet irti taloudellisen eliitin ja pääoman tuhoavan voiman. Nyt meidän on päästettävä irti yhteiskunnallisen radikalismin ja uutta luovan vihervasemmiston voimat.
Mikko Jakonen
