Olen optimisti. On oltava jaksaakseen Tsetseniassa.
Tsetseeni Musa Hasanov kulkee Groznyissa silmät selässä.
TsETsENIA ON kymmenen vuoden sekasorron jälkeen yhä vailla rauhaa. Täysimittaiset sotatoimet ovat tosin loppuneet, mutta maan ihmisoikeustilanne on järkyttävä. Groznyilainen lakimies ja kansalaisjärjestökoordinaattori Musa Hasanov kertoo, että Tsetsenian sodille tyypillisiä siviilien sieppaamisia ja mielivaltaisia pahoinpitelyitä tapahtuu viikoittain. Tammikuun puolivälissä Groznyissa kidnapattiin Eurooppaakin kiertäneen suositun Vainah-tanssiryhmän tanssija Ibragim Hamuradov. Viikko sen jälkeen siepattiin tunnettu ihmisoikeusasianajaja Mahmud Magomadov. Hänen sieppauksestaan epäillään varapääministeri Ramzan Kadyrovin joukkoja. Molemmat siepatut ovat yhä kateissa.
KUKA TAHANSA kadulla kulkeva voi joutua ammutuksi. Useimmiten asetta pitelee venäläinen sotilas, mutta niin tekevät myös Venäjän valtiolle työskentelevät tsetseenimiliisit. Myös Tsetsenian edellisen presidentin Ahmad Kadyrovin pojan Ramzanin joukot herättävät pelkoa. Tsetseniassa syntynyt ja siellä koko ikänsä asunut 28-vuotias Hasanov ei ole tyypillinen tsetseeni, koska hän ei ole missään vaiheessa harkinnut lähteä kotimaastaan. Neljä kuukautta Ingusian pakolaisleirillä keväällä 2000 riitti.
”Oli turhauttavaa olla toimettomana leirillä, kun tiesi kotimaassa tarvittavan apua. Kuulun siihen nuorten tsetseenimiesten riskiryhmään, joka on suurimmassa vaarassa joutua tapetuksi. Palasin silti kotiin isäni kanssa. Olen muslimi, minulla on vahva sisäinen vakaumus ja usko kohtaloon. Sydämeni on Tsetseniassa.”
”Olen menettänyt paljon ystäviä, mutta ollut itse äärimmäisen onnekas. Vuonna 1995 olin ystävieni kanssa kadulla, kun venäläiset sotilaat alkoivat ampua meitä. Samaan aikaan vähän matkan päässä räjähti. Sotilaiden kiinnostus siirtyi sinne ja pääsin pakenemaan. Kaikki paikalla olleet ystäväni saivat surmansa. Olen myös kerännyt räjähdyksessä surmansa saaneen ystäväni ruumiin kappaleet ja haudannut hänet. Monet ovat kokeneet samaa, mutta me emme ehdi edes surra kunnolla. Koko ajan pitää olla tarkkana kaikkialla missä liikkuu.”
HASANOV TYÖSKENTELEE kansainvälisen CPCD:n (Centre for Peacemaking and Community Development) rauhanverkoston koordinaattorina ja osa-aikaisena lakimiehenä, eikä peittele turhautumistaan oikeuslaitokseen. Tsetseniassa ovat voimassa Venäjän lait, mutta oikeuslaitos on läpikotaisin korruptoitunut ja mätä. ”Syyllinen saattaa kokonaan välttyä rangaistukselta, jos maksaa riittävästi. Joka tapauksessa sopiva lahjussumma lyhentää vankeusaikaa. Toisaalta syyttömiä napataan kadulta ja syytetään mitä erilaisimmista rikoksista, ja jos ei ole rahaa maksaa, päätyy kaltereiden taakse.”
SYNKKIEN AIHEIDEN keskellä Hasanov hymyilee: ”Olen optimisti. On oltava jaksaakseen Tsetseniassa. Uskon, että presidentti Putin haluaa lopettaa tämän konfliktin, mutta hänen on vaikea tehdä sitä menettämättä kasvojaan.”
Konflikti on kuitenkin kestänyt jo kauan. Tsetsenia on menettänyt suurimman osan teollisuuslaitoksistaan, Groznyin rakennuksista 70 prosenttia on yhä lähes käyttökelvottomia, asunnoista ja työpaikoista on huutava pula. Vahingoittuneet viemäri- ja vesijohtoputket aiheuttavat sen, että vesi on joillakin Groznyin alueilla kultaakin kalliimpaa. Sitä kannetaan pitkienkin matkojen päästä. Hasanovin perheen vedenhakumatka on parisataa metriä.
Ihmiset ovat äärimmäisen stressaantuneita, ja vaara joutua siepatuksi tai pahoinpidellyksi on yhä jokapäiväinen. Keskenään taistelevat ryhmät saattavat ajaa maan sisällissotaan, mikäli Venäjän joukot jonain päivänä poistuvat. ”En halua luovuttaa”, toteaa Musa Hasanov.
”Toivon, että jokin ulkopuolinen taho – esimerkiksi EU – vihdoin tarttuisi tähän konfliktiin, jotta rauhanprosessi saataisiin alkuun. Meidän on kuitenkin jatkettava rauhan ja maamme rakentamista itse. Ja pysyvään rauhaan kuuluu ylläpitää asiallisia suhteita Venäjään – oli Tsetsenia sitten itsenäinen tai ei.”
Kirjoittaja on Suomen Rauhanpuolustajien työntekijä. Musa Hasanov kävi tammikuussa Helsingissä ja Lahdessa Rauhanpuolustajien vieraana.
Anu Harju
