Lontoo valmistautuu olympialaisiin. Monikansalliset yhtiöt pystyttävät barrikadeja & köyhimmät itälontoolaiset pakkaavat muuttokuormiaan.
Viime keväänä Trafalgar Squarelle pystytettiin kello, joka näyttää päiviä olympialaisten alkuun. Lähtölaskenta alkoi.
Vuodenvaihteen jälkeen kulmikas Lontoo 2012 -logo on alkanut näkyä katukuvassa yhä tiheämmin. Supermarketit ja pankit mainostavat yhteistyökumppanuuttaan, ja liikennelaitos kannustaa matkustavaisia selvittämään etukäteen liikenteen poikkeusjärjestelyjä.
Kaupunki odottaa miljoonaa turistia ja koko maailman huomiota.
Kuva olympialaisista Lontoon tähtihetkenä ei kuitenkaan puhuttele kaikkia. Kritiikkiä on herättänyt muun muassa sponsoreiden valinta.
”Kansainvälinen olympiakomitea puhuu paremman maailman rakentamisesta. Siksi olympialaisia ei tulisi häpäistä rikoksiin syyllistyvillä korporaatioilla, vaan niiden tulisi edistää ihmisoikeuksia ja ekosysteemien suojelua. Se tekisi kisoista todella merkitykselliset ihmiskunnalle”, Steve Rushton kirjoittaa olympialaisten varjopuolia esiin tuovalla Games Monitor -sivustolla.
Yksi Lontoon olympialaisten pääsponsoreista on Dow Chemical -kemikaalijätti, joka puolestaan omistaa nykyisin Union Carbide -yhtiön. Union Carbiden tehtaalla Intian Bhopalissa tapahtui vuonna 1984 mittava kaasuvuoto.
Lucie Kinchin Drop Dow Now -kampanjasta selittää: ”Kun yhtiö ostaa toisen omaisuuden, sille siirtyvät myös velvoitteet, ja niinpä vastuu Union Carbiden toimista on nyt Dow’lla. Ensinnäkin kaasuvuodosta selvinneiden ihmisten tulisi saada riittävä korvaus vammoistaan, ja toisekseen katastrofialue tulee puhdistaa, sillä saastunut pohjavesi myrkyttää edelleen asukkaita. Yli 120 000 ihmistä Bhopalissa kärsii kroonisista terveysongelmista.”
Lontoon olympiakisojen on määrä noudattaa kestävän kehityksen periaatteita tiukemmin kuin yksikään aiemmista kisoista. Tästä huolehtimaan on perustettu jopa erillinen komitea. Tammikuussa yksi sen jäsenistä, Meredith Alexander, kuitenkin erosi nimenomaan Dow’n sponsorisopimuksen takia.
”Komitea saa aikaan hienoja asioita. Yksi sen suurista saavutuksista on ollut Itä-Lontoossa sijaitsevan myrkyllisen alueen puhdistaminen. Surullista kyllä, kisoja käytetään vielä myrkyllisemmän alueen historian valkopesuun”, Alexander toteaa. Hänen julkinen eroamisensa nosti Dow’n hetkeksi otsikoihin Intiassakin, joka uhkasi jo boikotoida kisojen avajaisseremoniaa.
Kisojen kestävyydestä huolehtii myös ”sustainability partner” BP: öljy-yhtiö, joka on surullisenkuuluisa kevään 2010 Deepwater Horizon-katastrofista ja öljyvuodosta. BP on myös hiljattain päättänyt investoida tervahiekkaan Kanadassa.
Tervahiekkaa käytetään öljyn tuottamiseen, ja se on erittäin kuormittava ratkaisu ympäristölle.
Olympiamitalien metallit tarjoaa Rio Tinto, joka kaivosyhtiöille tyypilliseen tapaan on vastuussa alkuperäiskansojen ja ekosysteemien tuhoamisesta ympäri maailmaa.
Tosin juuri olympiamitalien raaka-aineista suurin osa tulee Yhdysvaltojen Utahista, ei kolmannesta maailmasta. Tämän oli määrä hiljentää arvostelua.
London Mining Networkin mukaan valtava avolouhos Salt Lake Cityn lähistöllä päästää kuitenkin pohjavesiin ja ilmaan niin paljon raskasmetallia, että se aiheuttaa 150 ennenaikaista kuolemaa vuodessa.
Kisojen tuoman brändinnostatusmahdollisuuden on aistinut myös Adidas, joka kisojen virallisena urheiluvaatemerkkinä toivoo ohittavansa Niken Britannian markkinoilla. War on Want -järjestö puolestaan muistuttaa olympiayleisölle, että vaatteita ommellaan edelleen hikipajoissa, joiden työntekijöille Bangladeshissa maksetaan euroissa noin 11 senttiä tunnilta.
Koska olympialaisten logoa kantavien tuotteiden aikataulu on tiukka, tuotetaan myös kisojen maskotin pehmoversioita Kiinassa tehtaissa, jotka eivät salli työntekijöiden järjestäytymistä ja joissa paiskitaan 80-tuntista työviikkoa.
”Olympialaisten arvojen täytyy olla enemmän kuin sanoja paperilla. Niitä ei saisi käyttää tällaisten yritysten maineen puhdistamiseen”, Meredith Alexander sanoo ja viittaa BP:n, Rio Tinton ja Dow’n sponsorisopimuksiin.
Ei ehkä saisi, mutta niin niitä vain käytetään. Olympiakylän vahvasti brändättyä arkea kuvaa se, ettei alueella saa nauttia muiden kuin virallisten yhteistyökumppaneiden logoilla varustettuja ruokia tai juomia.
Yksityinen pikaruokakauppias kertoi Telegraph-sanomalehden haastattelussa toukokuussa myyvänsä vain hodareita, sillä hampurilaismyynti on varattu McDonald’sille. Olympialaisia varten rakennetaankin maailman suurinta Mäkkäriä: 3 000 neliömetriä.
Kisa-alue muodostaa oman tiukasti vartioidun todellisuutensa, jossa ei ole epäkaupallisuudelle tilaa. Kisat kuitenkin maksetaan verorahoilla, joten on syytä kysyä, kuka juhlii ja kenen kustannuksella.
Eivät ainakaan Lontoon köyhät.
Kävelymatkan päässä Stratfordin stadionista ja kisaturisteja varten rakennetusta Euroopan suurimmasta katetusta ostoskeskuksesta sijaitsee Tower Hamletsin kaupunginosa. Se on East Endin sydäntä, vanha Itä-Lontoon työläiskaupunginosa, jota nykyisin asuttaa pitkälti aasialaisperäinen väestö.
Tower Hamlets on Britannian kolmanneksi köyhin asuinalue: yli puolet lapsista saa ilmaisen kouluruuan, joka on valtion avustus köyhille perheille.
”Olympialaisten miljardibudjetista toivoisi valuvan jotakin myös alueen asukkaille”, kunnanvaltuutettu Rania Khan sanoo. Hän kertoo eläkeläisistä, jotka joutuvat muuttamaan pois kotoaan vuokran nousun takia.
Kaupunginosan vuokra-asuntojen jonotuslistalla on jo valmiiksi 22 500 ihmistä, ja kun konservatiivijohtoinen hallituskoalitio leikkaa asumistukia lähes miljoonalta ihmiseltä, joutuu yhä useampi muuttamaan kokonaan Lontoon ulkopuolelle.
”Minkälaisen haloon nostimmekaan kun kiinalaiset tekivät sen Pekingissä, häätivät julmasti kodittomat kaupungin laidoille, tuhosivat halpoja vuokra-asuntoja ja lakaisivat kaduilta kauppiaita, prostituoituja ja siirtolaisia. Pata ja kattila?”, kirjoittaa Guardianin kolumnisti Michele Hanson.
Kaikki Itä-Lontoon asukkaat eivät niele alueidensa muutoksia ilman vastustusta. Leytonissa paikalliset nousivat maaliskuun lopulla puolustamaan puistoa, joka uhattiin jyrätä koripallon harjoituskentän tieltä.
Puiston nurmikon alle on haudattuna toisen maailmansodan aikaista sotaromua – tämä ei ole mikään salaisuus, vaan selitetään kuriositeettina puiston laidalta löytyvässä infotaulussa. Maa-aineksessa, jota traktorit siirtelevät, on ilmeisesti ainakin asbestia ja räjähtämättömiä räjähteitä. Tätä ei ole kuitenkaan asukkaiden vaatimuksista huolimatta tutkittu.
Leytonin protestiliike, johon kuuluu myös Occupy-aktiiveja telttoineen, on tuonut esiin myös kisojen turvallisuuspuolen. Huhtikuussa kolme aktivistia pidätettiin heidän yritettyään estää työmaakoneiden pääsyä alueelle. Yksi heistä, Simon Moore, sai osana tuomiotaan ASBO:n (Anti-Social Behaviour Order), sarjan määräyksiä, joiden rikkomisesta hän voi joutua jopa viideksi vuodeksi vankilaan.
ASBO:n nojalla Moorelta on pääsy kielletty sekä olympia-alueen, kisojen osallistujien että olympiasoihdun reitin lähettyville.
Sosiaalisessa mediassa julkaisemassaan avoimessa kirjeessä aktivisti kirjoittaa: ”Tekojeni Leytonissa ei ole tarkoitus vastustaa olympialaisia. Niiden on tarkoitus tuoda esiin viranomaisten räikeää epäonnistumista paikallisten asukkaiden tarpeiden kuuntelemisessa olympialaisten tapahtumapaikoilla.”
Oikeutta osoittaa mieltä on muutenkin rajattu Britanniassa viime vuosina, ja esimerkiksi vuodentakaisia kuninkaallisia häitä edelsi sarja ennaltaehkäiseviä pidätyksiä. Olympialaisten aikana mitään ei haluta riskeerata, ja niiden turvallisuuskustannukset ovatkin tämänhetkisten tietojen mukaan yli miljardi puntaa.
Poliisien kesälomia on peruttu ympäri maata, kun Lontoon kaduille tuodaan heinä-syyskuuksi 12 000 poliisia yli 20 000 vartijan ja 13 500 sotilaan lisäksi. Kaikki nämä luvut ovat median arvioita – mitään näin tarkkaa eivät järjestäjät ole paljastaneet – mutta varmasti tiedetään, että operaatio on Britannian armeijan suurin sitten toisen maailmansodan.
Osa Stratfordista on kisojen aikana ”dispersal zone”: mikä tahansa yli kahden ihmisen kokoontuminen voidaan hajottaa ja sen osallistujat määrätä poistumaan alueelta. Lainsäädäntöön on tehty ja tullaan tekemään muutoksia, jotka laajentavat poliisin valtuuksia – jotka jo valmiiksi ovat usein melko tulkinnanvaraisia. Vuonna 2002 säädetty pykälä antaa poliisille valtuudet pysäyttää ja tarkastaa kuka tahansa määrätyllä alueella liikkuva.
Virallisesti asetus on säädetty teräaseiden etsintään jengirikollisuuden torjumiseksi, mutta sitä hyödynnetään yleisesti mielenosoitusten aikana, ja poliisin tiedetään harjoittavan vahvaa etnistä profilointia tarkastusten kohteita valitessaan.
Olympialaisten historia on täynnä suuria investointeja, jotka eivät ole realisoituneet paikallisten hyödyksi – esimerkiksi käyvät Ateenan kisat vuodelta 2004.
BBC:n urheilutoimittajan Tim Franksin mukaan stadionille on ollut vähän käyttöä jälkeenpäin, se kun on tehty olympialaisten kokoista urheilutapahtumaa varten eikä mahdollista esimerkiksi jalkapallo-otteluiden osallistuvampaa tunnelmaa. Franksin artikkeli, jossa hän varoittaa kisojen todellisen hinnan usein nousevan moninkertaiseksi arvioihin nähden, on julkaistu jo helmikuussa 2011.
Ateenan kisojen virallinen hinta oli 11,5 miljardia euroa, mutta siihen ei usko kukaan. Kustannusten osuutta Kreikan velkataakan paisumiseen voi vain arvailla.
Lontoon kisojen budjetti on kovaa vauhtia kohoamassa yhtä huikaiseviin lukemiin: alkuperäisestä 2,9 miljardin euron budjetista oli jo vuoteen 2007 mennessä hypätty 11,1 miljardiin.
Games Monitor -sivustolle kirjoittava Julian Cheyne arvioi kustannuksiksi jo lähes 16 miljardia, kun taas Sky Sports -urheilukanava summaa mukaan julkisen liikenteen parannushankkeiden kustannukset, mikä nostaa hintalapun 29 miljardiin – kymmenkertaiseksi alkuperäiseen arvioon nähden.
Aika näyttää, mikä on historian ympäristöystävällisimmiksi aiottujen kisojen perintö.
_______________
Viralliset protestoijat
Kaiken Lontoon olympialaisiin etäisestikin liittyvän on parasta olla virallista, muuten poliisi tulee kylään. Nyt kisat ovat saaneet viralliset protestoijansakin.
Anarkkitehdeiksi itsensä määrittelevä Space Hijackers -ryhmä on julistautunut kisojen virallisiksi kriitikoiksi.
”Älä hyväksy kopiota, me olemme virallisia protestoijia. Me tulemme huolehtimaan, että epävirallisia mielenosoituksia ei Lontoon vuoden 2012 olympialaisten ympärillä järjestetä”, ryhmä tiedottaa.
Viralliseen protestiin haluavien kesken järjestetään lippuarvonta.
Olympiarenkaat logoonsa ja t-paitoihinsa varastanut ryhmä kritisoi olympialaisia esimerkiksi paikallisen kulttuurin, yritysten ja ihmisten unohtamisesta.
Vuoden 2000 Sydneyn olympialaisista lähtien kansainvälinen olympiakomitea on vaatinut olympiaisännyyttä hakevia mailta sitoutumaan lainsäädäntönsä räätälöintiin järjestäjien mielen mukaiseksi. Sponsorien etuja valvotaan myös Lontoossa, ja mahdolliset rikkomukset ovat poikkeuksellisesti rikoslain alaisia, eivät asianomistajarikoksia.
Järjestäjät vetoavat siihen, että tarkka valvonta oli ennakkoehtona kisojen ja sittemmin sponsorisopimusten saamiselle.
Nyt kisojen suorituspaikoilla valmistaudutaan teippaamaan jemmaan logot jopa saippuapumpuista ja vessanpöntöistä, ne kun eivät ole virallisten yhteistyökumppaneiden valmistamia.
Urheilijatkaan eivät saa hehkuttaa brändejä, jotka eivät ole virallisia yhteistyökumppaneita. He eivät saa edes kertoa mitä söivät aamiaiseksi, ellei aamiaisella ollut tarjolla oikeita muroja tai Mäkkäri-purilaisia. Väärän limun julkisesta ryystämisestä voidaan rangaista.
Sanan ”olympialaiset” ja olympiarengassymbolin suojelu ovat selviö. Muut kuin viralliset yhteistyökumppanit eivät saa käyttää kuvia tai sanoja, jotka saattaisivat edes viitata kisoihin. The Guardian -lehden mukaan tällaisia sanoja saattaisivat olla ’Games’ (kisat), ’kaksituhattakaksitoista’, ’2012’, ’kaksikymmentä-kaksitoista’.
Isot yritykset ovat onnistuneet tanssahtelemaan lain rikkomisen rajalla ja välttäneet ongelmat mittavien lakiosastojensa ansiosta. Nike on jo keulinut mainoskampanjoillaan Addulle, kisojen viralliselle vaatehtimolle. Pienillä toimijoilla ei moiseen ole resursseja.
Pikkupubeilla, esimerkiksi, ei ole mitään asiaa virallisten yhteistyökumppanien listalle. Niinpä niiden ikkunoihin ei saa laittaa kylttejä ”Olympialaiset jättiscreenillä”.
Jari Tamminen
Fanny Malinen
