Ateenassa narkomaanit ja diilerit pyörivät puolen korttelin päässä siitä, missä bussilastillinen mellakkapoliiseja ”vartioi 24/7 kulttuuriministeriön rakennuksia”.
En muista alkukesän aamua, ettei ulko-oveni edessä Ateenassa olisi joko poltettu tai tykitetty kamaa. Kesähelteilläkään sandaalien käyttö ei tullut mieleen, ettei iskisi varvastaan siellä täällä lojuviin neuloihin.
Kotikulmani, 1800-luvun puolivälissä rakennettu uusklassinen Exarcheia, muuttui 1900-luvulla opiskelijoiden ja intellektuellien asuinpaikaksi. Sotilasjuntan kaaduttua 1974 naapurusto nousi anarkistien, vasemmistoradikaalien ja antifasistien suosioon, ja näin on edelleen.
Samoihin aikoihin hiipi sivukatujen kautta sisään myös heroiini. Eikä vain siksi, että radikaalit olivat lähtökohtaisesti muuta väestöä liberaalimpia.
80-luvulla sisäministeriö halusi rakentaa Exarcheiaan kävelykatuja ja kahviloita. Uudistukset olisivat epäilemättä siistineet alueen punkkareista ja nisteistä. Hanke kuitenkin kaatui poliisijohdon vastustukseen: radikaalit oli hyvä pitää rajatulla alueella ja olivathan heroiiniriippuvaiset myös poliisille tärkeitä tietolähteitä.
Eikä aikaakaan kun seiniin alkoi ilmestyä kirjoituksia: kytät myy huumeita. Kerrotaan, että poliisit kyyditsivät muualla narahtaneita narkomaaneja Exarcheiaan. Huumekaupan vastainen toiminta jäi anarkistien ja asukkaiden huoleksi.
Se on tilanne edelleen. Narkomaanit ja diilerit pyörivät puolen korttelin päässä siitä, missä bussilastillinen mellakkapoliiseja ”vartioi 24/7 kulttuuriministeriön rakennuksia”. Mellakkapoliisin tehtäviin ei kuulu huumepidätysten tekeminen, sanoo poliisijohto. Maahanmuuttajia nämä perkeleet jaksavat silti vainota.
Talouskurin myötä huumetyötä tekevien järjestöjen rahoitusta on leikattu. Katkaisuhoitoon on mahdotonta päästä. Narkomaaneille ei ole enää tarjolla ilmaisia neuloja, mikä on johtanut hiv-tartuntojen räjähdysmäiseen kasvuun.
Syyskuussa anarkistit ja antiautoritaarit aloittivat jälleen kerran diilereiden vastaisen kampanjan. Kepein aseistautuneet kypäräpäiset porukat ajoivat huumekauppiaat pois kaduilta. Kun diilerit palasivat, heidän kimppuunsa käytiin jälleen. Tätä jatkui enemmän tai vähemmän aktiivisesti kolmisen kuukautta. Useamman kerran huumepartiot saivat poliisin kimppuunsa ja kyynelkaasua niskaan.
Suomalaiseen korvaan väite poliiseista käyttämässä huumekauppiaita radikaaleja vastaan voi kuulostaa tarkoitukselliselta liioittelulta. On kuitenkin aiheellista muistaa, ettei Kreikan valtio ole koskaan ollut poliittisesti vakaa ja vahva. Radikaalit ovat aina olleet todellinen uhka vallitsevalle vallalle, ja ovat sitä yhä enenevässä määrin juuri nyt.
Tänään kadut ovat kuitenkin hiljaiset. Yöllä kadunvarsille on ilmestynyt huumekauppaa kommentoivia liikennemerkkejä ja asfaltin sabluunamaalauksessa lukee Drug dealing zone. Secured by Greek police.
Seuraa Peristerakiksen blogikirjoituksia talouskriisistä, vastarinnasta ja Ateenan arjesta Fifissä.
Peristerakis
