Arvostelussa Saara Henrikssonin teos Linnunpaino.

Lilja on tanssija, joka loukkaannuttuaan menettää roolinsa ritari Siniparran vaimona. Sairaslomalla hän tapaa lintuja rakastavan Tommin. Lilja on kunnianhimoinen ja kotonaan yleisön edessä, Tommi puolestaan luonnossa viihtyvä vapaa sielu.

Huolimatta halusta ymmärtää toisiaan on kahden erilaisen ihmisen suhteessa hankalaa tehdä kompromisseja. Aiemmissa ihmissuhteissaan epäonnistuneen Liljan epävarmuudesta kumpuava mustasukkaisuus tuo entisestään haasteita pariskunnalle.

Siinä missä valtaosassa rakkaustarinoista taistellaan riipivien tunteiden kanssa ja todetaan, ettei rakkaudessa kuulukaan olla järkeä, tarkastelee Linnunpainon minäkertoja tunteitaan poikkeuksellisen analyyttisesti. Kumppani täytyy hyväksyä sellaisenaan, ja toisen kautta voi myös oppia paljon itsestään.

Pääjuonen ohessa seurataan Judithin ja ritari Siniparran tarinaa. Todellisuuden rajojen hämärtyminen päähenkilön elämässä tuo välillä väistämättä mieleen Black Swan -elokuvan. Tästä huolimatta ratkaisu toimii. Toden ja tarun sekoittaminen sekä Saara Henrikssonin leijaileva ja aistikas kerronta tekevät Linnunpainosta maagisen teoksen.

Saara Henriksson: Linnunpaino. Into 2012. 246 s. Neljä tähteä.

Anna Kankaanpää