Jos vastaat kyllä, lajisi saattaa olla parkour.
Yritätkö kontata ilman, että polvet osuvat maahan? Kiipeätkö aina sellaiseen paikkaan, jonne ei ole tarkoitus? Tekeekö mieli siirrellä puulaatikoita sen mukaan, miten niiden päältä voisi parhaiten pomppia? Loikkaatko rakennustelineeltä toiselle? Tykkäätkö tarkkuushyppelystä ja muuten sulavasta liikkeestä?
Jos vastaat myöntävästi kaikkiin näihin kysymyksiin, lajisi on parkour. Tai ehkä tämän jo tiedätkin. Kuitenkin talvella seinille hyppiminen voi olla hankalaa ja vaarallista. Silloin yksi ratkaisu on parkour-sisähalli, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin.
Helsinkiläisessä Parkour-keskuksessa hauskuus maksaa kahdeksan euroa, mikä voi tyydyttää aloittelijan uteliaisuudenhalun tai kokeneemman parkour-niksat, jos jäinen kaupunkiympäristö ei vedä puoleensa. Ainakin kaltaiselleni parkour-passivistille tunnelma salilla oli hypnoottinen.
Parkourin ideahan on kiitää kaupunkiympäristössä mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen itseään mahdollisimman vähän kolhien. Omiin silmiini se näyttää jonkinlaiselta zeniläiseltä harjoitukselta, jossa keskitytään liikkumisen, liikkeiden ja liikesarjojen kauniiseen läpiviemiseen.
Siirtymistä oisteestä A pisteeseen B voi harjoitella niin kauan, kunnes sen osaa tehdä täydellisesti.
Kimmo Jylhämö
