Lukuaika: 2 minuuttia

Nihkeää silkkiä

Asuntoloiden asukkaat ovat Venäjän yksityistämisen väliinputoajia.

Tammikuun 19. päivä joukko aktivisteja tunkeutui ”Moskovan silkin” eli Mosšelkin asuntolaan vartijoiden estelystä huolimatta. Moskovan silkkitehtaan asuntolan asukkaat olivat pyytäneet aktivistit apuun asuntolan ostaneen liikemiehen Novitškin mielivaltaa vastaan.

Novitškin palkkaamat turvamiehet olivat poistaneet 14. tammikuuta hellat ja sähköt asuntolan keittiöstä, 15. tammikuuta vartijat rikkoivat yksinhuoltajan asunnon seinän ja 18. tammikuuta he katkaisivat sähköt koko asuntolasta.
Asukkaat pelkäsivät, että poistuttuaan asunnoista vartijat eivät päästäisi heitä takaisin.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän virallinen politiikka on ollut omistusasumisen suosiminen. Tähän ollaan pyritty antamalla ihmisten yksityistää niitä asuntoja, joissa he asuivat neuvostoaikana.

Julkisesti saatavilla olevaa tilastoa asunnonomistamisen laajuudesta ei Venäjällä löydä, mutta yksityiset tahot ovat tehneet kyselytutkimuksia. Yli kolmen vuoden takaisen kyselyn mukaan omistusasunnoissa olisi tuolloin asunut noin 82 prosenttia venäläisistä. Suomessa heitä on EU-tilastojen mukaan noin 75 prosenttia.

Korkea asunnonomistajien määrä on tyypillistä kaikissa niissä Itä-Euroopan maissa, joissa asuntoja ei ole merkittävissä määrin palautettu niiden maailmansotaa edeltäville omistajille – esimerkiksi Romaniassa velattomissa omistusasunnoissa asuu samaisten EU-tilastojen mukaan jopa 98 prosenttia väestöstä.

Venäjälläkin ylivoimaisesti suurin enemmistö asunnonomistajista on saanut asuntonsa yksityistämisen eikä pankkilainan avulla.

Täysmääräisen kiinteistöveron on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2014. Aiemmin avokäteisesti tuetut sähkön ja veden hinnat nousevat jyrkästi jo nyt, ei vähiten siksi että WTO-jäsenyyden ehdot pakottavat Venäjän nostamaan energian sisäiset hinnat lähelle maailmanmarkkinatasoa.

Lyhyellä aikavälillä yksityistämispolitiikka on johtanut Venäjällä, ja Itä-Euroopassa yleensäkin, tilanteeseen, jossa asuntotilanne on huomattavasti parempi kuin muu elintaso antaisi olettaa.

Pitkällä aikavälillä politiikka on kuitenkin kytevä aikapommi, koska tulot ovat eriarvoistuneet aivan eri tavalla kuin asuminen. Monilla asuntonsa pikaisesti yksityistäneillä ei tule olemaan varaa remonttiin, ei välttämättä edes sähkö- ja vesilaskun maksamiseen.

Suomessa asunnon omistamista on pidetty keskiluokan tunnusmerkkinä. Tämän kriteerin mukaan Venäjän on onnistunut nostamaan 20 vuodessa keskiluokkaan suuremman osan väestöstä kuin Suomi koko itsenäisyyden aikana.

Yksi ryhmä on jäänyt täysin syrjään asunto-onnesta: neuvostoyritysten taseessa aikanaan olleiden asuntoloiden asukit. Neuvostoliiton aikana oli tavallista, että yrityksen tai valtion viraston vastuulla oli myös asukkaiden asuminen. Näitä asukkaita asunnon yksityistämisoikeus ei koske.

Viranomaiset pyrkivät suojelemaan asukkeja yksityisohjelmien yhteydessä säätämällä vuosina 1991–1992 joukon lakeja, joiden perusteella yrityksiä ei voi yksityistää yhdessä asuntoloiden kanssa.

Näiden lakien nojalla kaikki Neuvostoliiton julkisten yritysten asuntolat muuttuivat kunnallisiksi vuokra-asunnoksi, mutta monet yritykset onnistuivat kiertämään säädöksiä väittämällä asuntolakiinteistöjä teollisuusrakennuksiksi. Näin erityisesti Moskovan kehätien sisäpuolella, missä kiinteistöjen ja tonttien hinnat ovat usein Euroopan huippua. Näin on tehnyt myös Mosšelkin omistaja Novitški.

Myös 19. tammikuuta paikalle saapuneille OMON-mellakkapoliiseille oli ilmeistä, että Novitškin toiminnan laillinen pohja oli epämääräinen. He myös ymmärsivät, että asukeilla oli oikeus kutsua luokseen aktivisteja, joiden sulkeminen porttien ulkopuolelle johti yhteenottoon vartijoiden kanssa.

Lopulta alueen arvatenkin lahjotut poliisiviranomaiset saivat OMONin painostettua hyökkäämään aktivistien kimppuun. 39 asuntolaan asukkaiden tueksi tunkeutunutta anarkistia ja antifasistia vietiin putkaan.

Lue koko artikkeli Fifin blogista.
Katso video asuntolan konfliktista.

Antti Rautiainen