Hongkongilaiset lapset ovat huomattavasti narsistisempia, itsekeskeisempiä ja ylimielisempiä kuin ikätoverinsa lännessä.
Pari viikkoa sitten Hongkong kuohahti. Paikallinen yliopisto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan täällä lapset ovat huomattavasti narsistisempia, itsekeskeisempiä ja ylimielisempiä kuin ikätoverinsa lännessä.
Mitä korkeammat perheen tulot ovat, sitä itsekeskeisempiä ja kyvyttömämpiä myötätuntoon lapset ovat. Tutkimustulosten mukaan lasten itseriittoisuus ja ylimielisyys korreloi myös kasvatustapojen kanssa. Mitä vaativampi ja joustamattomampi kotirintama on koulun suhteen, sen vääristyneempiä mielikuvia lapsilla on omasta rajattomasta erinomaisuudestaan.
Tutkijoiden syyttävä sormi kääntyi keskiluokkaisten vanhempien suuntaan. Kotirintama on pettänyt, lapsista on kasvatettu liian etuoikeutettuja. Tämä elämän sietämätön keveys kulminoituu nyt sukupolvessa monstereita, jotka ovat manipuloivia, kiristäviä ja uhoavia. Suuruudenhulluja ja aggressiivisia. Vaativia ja vastuuttomia.
Niinpä. Vaikka paikalliset lapset pärjäävätkin keskimääräistä paremmin kieliopissa, väittelyissä ja rationaalisessa ajattelussa, omien kengännauhojen solmiminen, paidan napittaminen tai ihan itse syöminen näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kuten toinen tutkimus todistaa: 76 prosenttia paikallisista lapsista ei osaa itse pukeutua, 61 prosenttia ei tiedä kuinka käydä suihkussa, ja yli puolet ei osaa siivota omia sotkujaan.
Kiinalaistaustaisen Amy Chuanin kirjassa Tiikeriäidin taistelulaulu Chuan moittii länsimaalaista kasvatusta, joka ei valmista lapsia kilpailulliseen elämään vaatimalta heiltä jatkuvasti enemmän ja parempaa. Hän väittää, että lapset tulee kasvattaa kovalla kurilla löytämään oman erinomaisuutensa, itsevarmuutensa ja menestyksensä.
Sama viesti särähtää korvaan Suomen Vanhempainliiton kampanjasta, joka ohjeistaa vanhempia asettamaan lapsille tiukkoja rajoja rakkauden, vastuun ja lasten hyvinvoinnin vuoksi.
Täällä Hongkongissa kansalaisia pyydetään vihdoin opettamaan lapsille empatiaa ja eettisyyttä, yhteisymmärrystä ja vastuun kantamista – ei niinkään itsestä, vaan ennen kaikkea muista.
Kiinalaiset jyräävät nyt maailmantaloudessa ja loistavat älyllään maailman järjellisyyttä järjestelevissä testeissä, kuten paikalliset tutkijat muistuttavat.
Rajoittuneet kasvatusmetodit ovat kuitenkin johtaneet narsistisuuden rinnalla myös psykopaattisten luonteenpiirteiden yleistymiseen. Lapset ovat alkaneet pistää autoritaarisia vanhempiaan hengiltä.
Toden totta, joskus se kasvatustyö on pienestä kiinni.
Edellytykset onnelliseen elämään eivät voi nousta käskyistä, joustamattomista rajoista tai velvoittavasta vastarakkaudesta. Vanhemmuus ei saa olla ”työtä”, joka pyrkii minimoimaan lapsenkasvatuksen ”häiritseviä” tekijöitä kielloin ja vahtimisin.
Sen pitäisi olla kykyä ohjata lapsia kohti moninaisuutta, niin ajattelussa kuin elämisessä.
Riina Yrjölä
