Arvostelussa Pauliina Haasjoen kirja Hiukset.

Pauliina Haasjoki kirjoittaa tämän vuosituhannen luontorunoutta. Tuntuu siltä, että joku on läsnä. Haasjoen tapa nähdä on yksityiskohtainen, hänen maailmansa on hyvin vanha, vahva ja särkyvä.

Hiukset on Haasjoen paras kirja tähän asti, se on humoristinen ja kevyt. Maailmanihmetys on pudottanut viimeisetkin rypyt kulmakarvojen välistä ja
hymyilee:

”On hengitys jokaisella turpansa edessä.”

Sirpaleinen kirja jättää lukijalle tilaa, se antaa rakentaa maailmaa pelkästään sen ihmeen avulla, että kaikki tämä on olemassa. Ei selityksiä, ei teema-ankkurointia, vaan kiperän terävää kuvaa:

”Marjat kypsyvät siihen mihin marjat jäivät, hopea ympäröi ne.”

Ja runo sanookin: ”kaikki olemme valjaissa, kieseissä, pihdeissä, / jotka päihdyttävät, vievät pois, laskevat maahan.”

Se ilahduttaa lukijaansa.

Mitä valjaista, kun on tällainen kirja.

Pauliina Haasjoki: Hiukset. Otava 2013, s. 98. Neljä tähteä.

Maaria Pääjärvi