Suvilahden mustaseinäisessä sirkussalissa on outo uhan tunne.

Taustalla soi raskas ambient. Lavan etuosan valot tarkentavat huomion kahteen klovniin ja riitaan tuliaseesta. Klovnit kamppailevat vallasta, työnjaosta, huomiosta ja erinomaisuudesta.

Perttu Sinervo tuunaa katsomossa kaupungin siluettia tai puulaatikoiden lähetysmerkkejä. Hänellä on jugurttiämpärillinen suteja ja erikeepperiä. Sampo Kurppa istuu jossain katsomon puolivälissä pää käsiensä välissä ja Nanni Vapaavuori rullaa dramaattisia valoja edestakaisin.

Välillä ensimmäinen pitkä ohjaustyö on vienyt Sampo Kurpan yöunia. Edellisenä iltana häntä on valvottanut ajatus siitä, että valkokangas jää kiinni klovnien vaatteisiin tai likaantuu. Esiintyjät Inga Björn ja Pekka Laamanen vakuuttavat naureskellen, että huoli on ihan aiheeton.

Verta kynnen alla -esitys sai alkunsa jo neljä tai viisi vuotta aikaisemmin, kun Kurppa löysi amsterdamilaisesta kirjakaupasta kokoelman klovnitradition kohtauskäsikirjoituksia. Kohtaukset oli koonnut ranskalainen sirkushistorioitsija Tristan Rémy.

”Olen oppinut eniten klovneriasta juuri lukemalla tähän kirjaan koottuja kohtauksia. Ne on niin yhtä ja samaa, että ne kiteyttävät klovnerian kaikki lainalaisuudet: statuserot ja koomisten tilanteiden kannattelun”, Kurppa kertoo ja lisää, että hän alkoi suomentaa kohtauksia jo silloin, siis noin neljä vuotta ennen ensi-iltaa.

”Suomensin kohtauksia ja kirjoitin niiden ympärille lisää tekstiä. Lisäsin rumia sanoja ja kirosanoja. Viime lokakuussa aloimme lopulta leikkaamaan tekstiä”, Kurppa kertoo.

Hän jalosti kohtauksia alusta saakka juuri aikuiselle yleisölle. Väkivallanuhka ja raaempi kieli oli jo alusta alkaen osa hanketta, sillä Suomessa klovneria tunnetaan pääosin punanenäisistä pelleistä, pinkeistä peruukeista ja lastenkestien taiteilluista ilmapallokoirista. Agit-Cirk halusi tehdä esityksen tätä traditiota vastaan.

Agit-Cirkin esityksessä Inga Björn esittää Auguste-klovnin osan ja Pekka Laamanen valkoisen klovnin. Silläkään valinnalla ei ole historian tukea. Ryhmän valitsemassa kohtauskäsikirjoituksissa kaikki historialliset esiintyjät ovat olleet miehiä.

”Yleensä se on toisinpäin, että mies saa sekoilla menemään. On hienoa ettei naisen tarvitse aina olla hillitty ja upea”, Björn kertoo.

Klovnitraditiossa Auguste on narri ja anarkisti, se nopeasykkeinen koheltaja. Valkoinen klovni on vähän asiallisempi ja ylhäisempi, vähän surumielisempi rooli, joka yleensä on katsottu sopivammaksi naisille.

Kummankin klovnin kasvoja peittää piirteet vääristävä maski, jonka tekeminen kestää yli puoli tuntia.

Kaikkea ei tehdä sirkustraditiota vastaan. Verta kynnen alla -esityksessä on sirkuksen perinteinen numerodramaturgia, jossa lyhyet numerot eivät muodosta tarinallista kokonaisuutta. Esityksessä nähdään kolme lyhytanimaatiota ja neljä klovnikohtausta. Kyse on kollaasista, jossa on mukana myös miimiä, improvisaatiota, temppuilua ja nukketeatterikohtaus. Esityksen nuket on valmistanut taiteilija Susanna Hemmilä.

Nukketeatteri on Laamaselle uusi aluevaltaus, mutta hän on uponnut sinne innoissaan.

”Nukke kädessä voin upota siihen lapsenomaiseen leikkiin. Ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen olen täysillä mukana siinä ’et tässä tää nyt tulee ja tää nukke ois tällainen’ -leikissä”, Laamanen ihmettelee ja nauraa.

Nuken tai klovnihahmon takaa myös ohjaajan ehdotusten kyseenalaistaminen on ollut helpompaa. Vaikka taustalla on ohjaaja Sampo Kurpan vuosien yksinäinen puurtaminen, harjoitteluvaiheessa teoksesta on tullut yhteinen ja ryhmävetoinen. Ensi-iltaviikolla työtä ei enää haluta hiomalla pilata.

”Hyvä hyvä. Hyvä että pysyy tälleen tuoreena, ettei liikaa treenailla”, Laamanen sanoo.

”Joo. Oudolta tuntuu, mutta menkää kotiin”, Kurppa vastaa.

Verta kynnen alla, esitykset 26., 27. & 28. helmikuuta sekä 1. & 2. maaliskuuta Helsingin Cirkossa. Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille.