TaideKirjoittanut jukka vuorio

Sarjakuvaa omasta elämästä

Lukuaika: 2 minuuttia

Sarjakuvaa omasta elämästä

Teksti Jukka Vuorio

Taiteen tekeminen on halvempaa kuin terapiassa käyminen. Jenni Hämäläinen tekee sarjakuvia, joiden tarkoitus on eheyttää.

”Olen jo lapsesta asti käyttänyt sarjakuvien tekemistä omien tunteideni selvittämiseen. Esimerkiksi, jos olin ihastunut lapsena johonkin poikaan, ja ihastus sitten loppui, saatoin piirtää sarjakuvan jossa poika hyppää kalliolta. Olin kyllä lapsena niin ujo ja varautunut, etten uskaltanut niitä ikinä kenellekään näyttää”, sanoo Loviisassa asuva sarjakuvapiirtäjä Jenni Hämäläinen.

Hämäläisen sarjakuvanäyttely on ollut esillä Loviisan linja-autoaseman vanhassa kahvilassa jo kuukauden. Näyttelystä on pyritty tekemään interaktiivinen, ja tilassa on vedetty koululais- ja partiolaisryhmille sarjakuvapajoja. Taiteilija on käynyt myös kouluissa esittelemässä sarjakuvantekoa yhdessä lasten kanssa. Hämäläisten töiden lisäksi esille näyttelyyn onkin päässyt huomattava määrä myös kaupungin lasten sarjakuvia.

Taiteilijalta heruu kiinnostusta ja kiitosta monenlaisille sarjakuville. Hämäläisen omiin suosikkeihin kuuluvat niin Aku Ankka kuin Neil Gaimanin aikuiseen makuun tehty synkkä Sandman.

”Vaikka oikeastaan luen enemmän kirjoja kuin sarjakuvia. Elokuvia en pysty katsomaan, koska sen jälkeen pitää nukkua valot päällä tai kuvittelee murhaajia ja ötököitä joka puolelle. Kirjoja voi lukea, koska kirjaa lukiessa voi itse määritellä mitä näkee. Televisiota katsoessaan taas joutuu vastaanottamaan muiden kehittämiä kuvia”, Hämäläinen pohtii.

29-vuotias Hämäläinen kertoo piirtäneensä sarjakuvia koko ikänsä, vaikka ei olekaan vielä julkaissut töitään. Piirtämisellä on taidenäkökulman lisäksi kuitenkin myös eheyttävä vaikutus.

”Käsittelen tunteita, tilanteita ja elämääni sarjakuvan voimalla. Olen käyttänyt sarjakuvaa terapiavälineenä itseeni, ja tätä terapeuttista vaikutusta haluan jakaa muillekin ihmisille”, Hämäläinen sanoo.

Vaikka monet Hämäläisen tarinat ja hahmot heijastelevat suoraan tai epäsuoraan oman elämän tapahtumia, on mukana myös täysin fiktiivisiä hahmoja ja elementtejä.

”Sarjakuvaa tehdessäni ajattelen, että hahmo on ollut olemassa jo ennen sitä sarjakuvaa. Jokaisella on oma henkilöhistoriansa ja hahmot voivat myös kehittyä”, taiteilija kommentoi.

Sarjakuvanäyttelyn seinälle on päässyt myös taiteilijan lapsen, Aylan hämähäkkipiirros. Sen yläpuolella on Hämäläisen puolison piirros.

”Mun kolmevuotias lapsi on nyt uhmaiässä. Itselläni taas on samaan aikaan kolmenkympin kriisi, joka voi kai olla vähän isompien tyttöjen uhmaikää. 30-vuotiaana on viimeistään jätettävä oma lapsuus taakseen”, Hämäläinen miettii.

Hämäläinen on opiskellut sarjakuvan tekemistä sekä Limingan taidekoulussa että Huittisten Länsi-Suomen opistolla viestintää. Oman tyttären opintien alkuun on vielä aikaa, mutta koulumaailmakin mietityttää jo äitiä. Kuvaamataidon tuntien lisääminen ei kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä.

”Kouluissa pitäisi opettaa ihan käytännön elämän taitoja. Esimerkiksi viimeisillä luokilla olisi syytä käydä läpi paperiasioiden hoitoa. Ei kaikilla ole vanhempia jotka hoitavat kaiken. Joku työkkärissä asiointi voi ensikertalaiselle tuntua aika isolta asialta”, Hämäläinen sanoo.

Loviisa on noin 7 500 asukkaan kaupunki Itä-Uudellamaalla. Vuoden 2010 alusta syntyvään Suur-Loviisaan liitetään lisäksi naapurikunnat Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää. Hämäläinen on pitänyt elämästä pikkukaupungissa, ja jakaa kiitosta Loviisan ihmisläheiselle tunnelmalle.

”Loviisassa yksi kaupungin parhaita puolia on sen virastot. Täällä virastoasioinnissa on humanismia, toisin kuin isoissa kaupungeissa. Täällä katsotaan ihmisen nykytilannetta, eikä takerruta menneisyyteen.”

Sarjakuvanäyttely on saanut ennen Fifiä näkyvyyttä paikallislehdissä, ja vieraskirjaankin on kertynyt kohtuullisesti nimiä. Neljänä päivänä näyttelyssään päivystänyt piirtäjä on tarjonnut vierailleen kahvia ja toivonut hedelmällisiä keskusteluja.

”Näyttelyn tavoitteena oli saada uusia kontakteja, sarjakuville julkisuutta sekä näyttää aikuisille, ettei sarjakuva ole vain lasten juttu. Näyttelyssäni läsnä oleminen on myös ollut tärkeää, ja ihmisten kanssa puhuminen. Sekin riittää, että käymään tulee yksi ihminen päivässä, jos sen kanssa voi puhua kunnolla sarjakuvista”, Hämäläinen sanoo.

Vaikka Hämäläinen on opiskellut sarjakuvien tekemistä muutamassa eri koulussa ja voi ihan hyvällä syyllä kutsua itseään sarjakuvataiteilijaksi, hän on ammatiltaan koulunkäyntiavustaja. Toukokuussa valmistuneelle avustajalle ei kuitenkaan Loviisasta ole löytynyt töitä.

”Jutussa voisi muuten mainita, että olen valmis muuttamaan lähemmäs pääkaupunkiseutua koulunkäyntiavustajan tai sarjakuvakerhotyyppisen työn perässä, että saa tarjota töitä”, lähettää taiteilija vielä haastattelun jälkeen sähköpostia.

Jenni Hämäläisen Interaktiivinen sarjakuvanäyttely Loviisan linja-autoasemalla 11. 12. saakka. Näyttely jatkuu Facebookissa.