Kongon vuonna 1996 alkaneessa sisällissodassa raiskattiin yli 150 000 naista ja tyttöä, ja raiskausta käytettiin systemaattisesti sodankäynnin välineenä. Naisia saatettiin pitää yli vuoden ajan sotilaiden vankina, kuten Kizende Onorataa, joka on keskushenkilö Docpoint-festivaalin Kongo-sarjan elokuvassa State of Mind.

Onorata osallistuu tunnetun yhdysvaltalaisen psykoterapeutin Albert Pesson työpajaan, jonka tavoitteena on selvittää, voisiko Pesson kehittämää terapiavälinettä käyttää maan monimutkaisesti traumatisoituneiden ihmisten auttamiseen. Pesso haluaa tarjota ihmisten tarinoille kokemuksellisen ja omaehtoisen vaihtoehdon, jossa käy hyvin, eikä isä olekaan poissa tai tuntemattomat alista väkivallalle.

Näin trauman ote hellittää ja ihminen kokee voimautuvansa, ja elokuvan katsoja näkee intiimisti ja läheltä, miten voimakkaita tunne-elämyksiä prosessi synnyttää.

Voimakkaan hiljaisessa ja rauhallisessa elokuvassa Pesso kuvailee, mitä on vierailullaan Kinshasassa nähnyt:

”Ihmisen pitää voida tuntea olevansa oman itsensä pilotti. Se, joka tekee itse oman elämänsä päätökset. Mutta kun katson ihmisiä täällä, näen, ettei heillä ole silmissään merkitystä tai omistajuutta omaan itseensä. Historiassa on tapahtunut jotain, joka on vienyt ihmisiltä sen tunteen, että he ohjaisivat omaa elämäänsä.”

Weapon of War -elokuvassa katsojalle puolestaan tarjotaan kiistaton ensikäden dokumentti siitä, mitä väkivalta on tekijän kokemana.

”Kun raiskaamme tyttöjä, pitelemme heitä ja tungemme kangasta heidän suuhunsa, etteivät he voi huutaa. Toiset pitävät häntä kiinni niin, ettei kukaan kuule mitään. Kun olet valmis, on toisen kaverin vuoro”, kertoo miesääni elokuvan alussa.

Elokuvan ydin on tunnustamisessa: entinen kapinallinen aloittaa terapian pystyäkseen elämään syyllisyytensä kanssa. Samalla hän päättää tavata yhden uhreistaan pyytääkseen anteeksi. Taas katsoja pääsee äärimmäisen lähelle trauman vioittamia kasvoja ja näkee hermostuneet vilkaisut, joilla väkivallantekijä pyrkii tavoittamaan nimettömän uhrin sijasta toisen ihmisen.

Teossa on ollut kyse paitsi toisen intimeetin loukkauksesta, myös sosiaalisen häpeän ongelmasta, joka vammauttaa ihmisten kyvyn tavoitella yhteisöllisyyttä. Kongo-sarjan elokuvista monet ovatkin kuin kriisiraportteja tai potilaskertomuksia, kirjaimellisesti dokumentteja eli todistuskappaleita, mitä tosiasiassa on tapahtunut ja miten se on ihmisiin vaikuttanut. Ja silti sekä että siirtomaaisännän Belgian dokumentaristien elokuvat pureutuvat jokapäiväiseen elämään, josta kaikesta huolimatta on selviydyttävä – lyhytelokuvista koottu Congo in Four Acts, joka kuvaa pääkaupungin päivää jopa suurella ironialla. Ja on mukana myös riemukas ja liikuttava Kinshasa Symphony, jossa joukko amatöörimuusikoita ylittää itsensä ja opettelee esittämään yhdessä klassisen musiikin merkkiteoksia.

Luonnonvaroiltaan satumaisen rikas Kongon demokraattinen tasavalta on kuitenkin solmussa. Se on kolonialistisen hyväksikäytön, syvään juurtuneen keskinäisen epäluulon ja eripuran sekä sosiaalisen ja mentaalisen hajaannuksen maa. Kaikkialla tikittävä monimutkainen korruptiokoneisto estää todellista muutosta liikahtamasta eteenpäin. Tämä käy kipeästi ilmi elokuvasta Kafka au Congo, joka yhtäältä kuvaa yhden sinnikkään kansalaisen ruohonjuuritason oikeustaistelua ja toisaalta osoittaa koko poliittisen ylätason järjestelmän mädännäisyyteen.

Elokuva on hyvin fragmentaarinen ja hämmentävä eikä tarjoa katsojalle välineitä ymmärtää kuvaamiaan ilmiöitä. Vasta aivan lopussa katsoja oivaltaa, että juuri se on tarkoituskin. Vaikka emme voi tuntemaan näin monimutkaista yhteiskunnallista konfliktia vain elokuvien perusteella, niissä esiintyvät ihmiset ovat ansainneet sen, että suhtaudumme heihin vakavasti. Kamera kuvaa heidän kasvojaan kärsivällisesti, ja niiltä käy ilmi, miten he reagoivat omaan välittömään todellisuuteensa.

Ilman näitä kuvia tietäisimme ja ymmärtäisimme tuosta todellisuudesta vielä hirvittävän paljon vähemmän.

www.docpoint.info

Djo Tunda Wa Munga: State of Mind. Kongo 2010, ohjaaja vieraana festivaaleilla. Esitykset Kiasma-teatterissa 27.1. kello 19 & 28.1. kello 17.

Femke van Velzen, Ilse van Velzen: Weapon of War. Alankomaat, Kongo 2009. Esitys Kinopalatsissa 26.1. kello 21.

Congo in Four Acts. Etelä-Afrikka, Kongon demokraattinen tasavalta 2010. Esitykset Kiasma-teatterissa 27.1. kello 17 & 29.1. kello 12.30.

Martin Baer, Claus Wischmann: Kinshasa Symphony. Kongo, Saksa 2010, ohjaaja vieraana festivaaleilla. Esitykset Andorrassa 28.1. kello 19.30 & Bio Rexissä 29.1. kello 17.30.

Marlène Rabaud, Arnaud Zajtman: Kafka au Congo. Belgia, Kongo 2010. Esitys 26.1. kello 19.

Go Kongo -seminaari 29.1. kello 14–16 Helsingin Kiasmassa, ohjaajavieraita & esimerkkielokuvia. Tilaisuus on englanninkielinen.