Mikä sai ujon ohjaajan kiihtymään?
Minä halusin tehdä tv-dokumentin Maria Larssonin elämästä”, selvittää kirjailija Agneta Ulfsäter-Troell, ”mutta Jan sanoi että ei, ei, ei missään tapauksessa. Haluan, että annat Marian materiaalin minulle. Ja niin minä kunnon vaimona annoin periksi. Sanoin, että hyvä on kultaseni, käy kimppuun.”
Ulfsäter-Troell nauraa hersyvästi ja hänen miehensä, ohjaaja Jan Troell vetäytyy syvemmälle jyhkeän nahkatuolin uumeniin näyttäen hivenen kiusaantuneelta. Ohjaaja puhuu ujon oloisesti, hiljaisella ja rauhallisella äänellä.
”Niin, Agneta keräsi materiaalia Mariasta kahdenkymmenen vuoden ajan. Päätös tehdä aiheesta fiktiivinen elokuva syntyi yhdessä kuusi vuotta sitten.”
Ulfsäter-Troellin sukuhistoriaan perustuva elokuva Ikuistetut hetket kertoo suomalaistaustaisen Maria Larssonin tarinan 1900-luvun alun Ruotsissa. Työväenluokkainen Maria yrittää selviytyä arjesta ikuisten rahahuolien ja alati kasvavan lapsikatraan keskellä. Viinaanmenevä aviomies Sigfrid latelee tappouhkauksia, mutta avioparia yhdistää rakkaus, eikä ero tunnu mahdolliselta. Iloa Marian elämään tuo arpajaisissa voitettu kamera, jolla hän oppii pyydystämään ohikiitäviä hetkiä mustavalkoisiksi muistoiksi.
Oikealla Maria Larssonilla ei ollut suomalaisia sukujuuria. Historiaa muokattiin, jotta päärooliin saatiin suomalainen Maria Heiskanen.
”Olen tehnyt töitä Marian kanssa Il Capitanosta lähtien, jolloin hän oli vasta 19”, sanoo Troell ja kertoo ihastuneensa alun perin Heiskasen aitouteen. ”Kenestäkään muusta ei ollut edes puhetta. Maria oli mukana aivan alusta asti”, vahvistaa Ulfsäter-Troell.
Malmössä kasvanut Troell on kuvannut työväenluokan ja köyhälistön elämää useissa elokuvissaan. Työväenluokkaan hammaslääkärin poika sai kosketusta jo pienenä ystäviensä kautta. Ikuistettuihin hetkiin henkilökohtaisin kurkistusaukko löytyy kuitenkin kameran silmästä.
”Sain ensimmäisen kamerani 14-vuotiaana. Se oli täsmälleen samanlainen kuin Marian kamera elokuvassa. Minulla on sama myyttinen kokemus valokuvien kehittämisestä pimiössä”, sanoo Troell ja jatkaa vakavana: ”Ilman tuota kameraa en nyt istuisi tässä haastateltavana.”
Ikuistetut hetket on lainannut tukahdutetun kauneutensa, värinsä ja valonsa vanhoista valokuvista.
”Halusimme lähes mustavalkoisen valokuvan tunnelman. Sillä tavoinhan me ajattelemme menneitä aikoja. Niinpä yritimme pitää värit pois niin paljolti kuin pystyimme tämän elokuvan vaatteista ja lavastuksesta”, sanoo Troell, ja tunnustautuu samaan hengenvetoon nostalgikoksi.
”Kieltämättä olen kadehdittavassa asemassa: minulle annetaan useita miljoonia kruunuja jotta tekisin aikamatkoja menneisyyteen.”
Jan Troell, 77, on toiminut useissa elokuvissaan kuvaajana sekä osakäsikirjoittajana, kuten myös Ikuistetuissa hetkissä. Yhteinen nimittäjä lähes kaikissa hänen lähes 20 teoksessaan on tosipohjainen tarina.
”Minusta on mukava tietää, että tämä on tapahtunut oikeassa elämässä. Ei se ole välttämätöntä, mutta sen sijaan välttämätöntä on se, että voin vähintään itse uskoa tarinaan.”
Syy tehdä elokuvia ei kumpua Troellin mukaan siitä, että aihe on ajankohtainen tai että elokuvilla voisi vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan. Syy tulee sisäpuolelta, tunnistamisesta ja samastumisesta johonkin tai johonkuhun tarinassa. Sillä tavoin filmi herää henkiin.
Elokuvilla on kuitenkin ohjaajan mukaan vaikutuksensa ympäröivään maailmaan: ”Jotkut väittävät, että elokuvien ja tv:n väkivallalla ei ole mitään yhteyttä yhteiskunnan väkivaltaisuuteen. Että ihmiset eivät tee murhia ja väkivallantekoja sen takia, että he ottaisivat vaikutteita elokuvista. Minusta on naurettavaa sanoa sellaista.”
Troell on nojautunut eteenpäin ja hänen ääneensä kohonnut.
”Miksi esimerkiksi Stalin ja Goebbels käyttivät elokuvaa keinona vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa heitä? Jos elokuva ei muuttaisi ihmisten tapaa toimia tai tuntea, niin mikään ei tekisi sitä, millään ei olisi mitään vaikutusta. Ehkä ei voida väittää, että jokin tietty väkivallanteko johtuu suoraan jostakin tietystä elokuvasta. Ajattelen kuitenkin, että elokuva voi olla se viimeinen pisara”.
_______________
Kirja ehti ensin
Kuinka kävi TV-dokumenttinsa hylänneen Agneta Ulfsäter-Troellin ja hänen Maria Larssoninsa? Vahvoja naisia elokuvissaan kuvanneen ohjaajan puoliso sai kuin saikin Maria-materiaalinsa julkisuuteen. Elämäkertakirja Att människan levde ilmestyi Ruotsissa viime vuonna. Sekä Ulfsäter-Troell että hänen miehensä painottavat, ettei Ikuistetut hetket perustu kirjaan, vaan kumpikin perustuu osittain samoihin materiaaleihin Maria Larssonista. Kirjailija näyttää minulle kirjan sivulta oikean Marian kuvaa. Tällä on tummat hiukset ja vakavat silmät. Ihan kuin Maria Heiskasella.
Agneta Ulfsäter-Troell: Att människan levde. PQR-kultur 2007. 364 s.
_______________
Jan Troell: Ikuistetut hetket. Elokuvateattereissa 7.11. alkaen.
Satu Linnapuomi
