Forum Box Art Contact on tärkeä uuden taiteen kohtauspaikka, jossa mitään ei tehdä tavan vuoksi.

WILLEM WILHELMUS oli alun perin hollantilainen viittä vaille insinööriksi opiskellut terapeutti, joka löysi rakkauden kautta Suomen. Hänen vaimonsa Anna Wilhelmus on kuvataiteilija, joka tekee taideterapiaa. Wilhelmus on nykyään luopunut terapeutin töistään ja keskittynyt tekemään performanssia. Hän toimii Helsingin Forum Boxissa kerran kuussa järjestettävän Art Contact -tapahtuman järjestäjänä.

PIRTOLA: Kerro taustoistasi ja siitä mikä sai sinut siirtymään terapiasta taiteeseen?

WILHELMUS: ”Opiskellessani insinööriksi minulla oli fyysikkoystävä. Hän oli myös astrologian tuntija. Häneltä opin ymmärtämään mekaniikkaa suurempaa tietoisuutta, joka liikuttaa tähdistöjä ja meitä. Astrologia on ikivanhaa ja sisältää tunnetietoa ihmisestä. Minä olen leijona!”

”Aloin Amsterdamissa työskennellä ihmisten kanssa ’keho-orientoituneen psykoterapian’ liikkeessä. Ihminen voi löytää suhteensa kehoon liikkumalla vapaasti musiikin mukaan. Minulla on suuri luottamus tähän ajatukseen. Keho ei tee mitään turhaa, toisin kuin mieli. Jos keho on jäykkä, niin on mielikin. Ja kun kaikki ovat lukossa, on koko yhteiskunta lukossa.”

WILHELMUKSEN MUKAAN terapiassa ongelmat kohdataan henkilökohtaisesti. Taiteessa niihin saadaan etäisyyttä, ja siinä käsitellään ideoita. Taide alkaa siitä, missä elämä itsessään on keskeinen, ei enää ihmisen persoona. Hyvää taidetta nähdessään ihminen tietää, kuka on ja mitä tekee.

WILHELMUS: ”Performanssista löysin kohdan, jossa oma ajatteluni ja mahdollisimman vapaa taidemuoto kohtasivat. Ryhdyin tekemään esityksiä. Niiden oli tarkoitus ilmentää irtautumistani länsimaisen ajattelun kahleiksi kehittyneistä malleista ja toisaalta osoittaa mahdollisuutta yhteisöllisyyteen.”

”Sisäinen riisuutuminen on vaikeinta, ja juuri siitä tässä on kysymys. Kulttuuria luetaan nykyään pelkästään taitomittarilla. Tällaisesta mittarista tulee helposti kilpi, jonka takana voi taituroida ilmaisematta mitään mistään.”

PIRTOLA: Esiinnyit aluksi paljon saksofonin ja köyden kanssa, se oli eräänlaista mietiskelyä elämän ja taiteen välillä. Nykyään taidat enemmän yhdistellä itseäsi punaisella langalla koko ihmiskuntaan. Esityksissäsi on ollut aina voimakas läsnäolon tunne. Olet ryhtynyt järjestämään tapahtumia, joissa muut esiintyvät. Miten valitset esiintyjät?

WILHELMUS: ”Kiertelen katsomassa esityksiä. Kaapelilla ovat Irma Optimisti ja Lauri ja Pekka Luhta tehneet La Bàs -esitysiltoja vähän väliä jo usean vuoden ajan. Siellä oikeastaan on syntynyt koko skene. Turussa toimivat Hannu Elenius ja Aapo Korkeakoski, Vaasassa on Markus Lerviksin työpaja ja Tampereella oma yhdistys Helinä Hukkataipaleen johdolla. Lahdessa Jouni Partanen. Ja tietenkin pitää muistaa Roi Vaaran järjestämät esitykset, joista exit taisi olla maailman suurin festari tällä alalla. Suomessa on erittäin vahva pohja ja korkea taso. Aloitin nämä Art Contact -illat pari vuotta sitten ja valitsen esiintyjät sen mukaan, miten välittömästi he ovat läsnä, eivät missään roolissa.”

PIRTOLA: Viimeksi Markus Lerviks puhdisti gallerian ikkunan ja maalasi sen sitten valkoisella maalilla käyttäen pensselinään omaa naamaansa! Oli myös ihmeellinen rytmittelijä Jone Takamäki.

WILHELMUS: ”He olivat aivan loistavia täysin eri tavalla. Esitysten luonteet voivat olla hyvin vastakkaisia ja tasot saavat heilahdella, mutta ideana on koko ajan antaa uusi kulma elämälle ja ylipäätään havaitsemiselle. Taide on loistava väline muuntaa tapoja.”

”Ihmisten tottumukset aiheuttavat ongelmia heille itselleen ja koko planeetalle. Ihmisethän elävät käsittämättömissä omatekoisissa vankiloissaan – tavan vuoksi! Koko maailma on tuhoutumistilassa – tavan vuoksi!”

PIRTOLA: Mielestäni performanssi voisi olla loistava väline peruskoulussa, väline itsetuntemukselle ja sosiaalisille tilanteille. Teollisesti muotoiltu pedagogiikka pitäisi tehdä ihmiskeskeiseksi ja taiteilijat työllistää kouluihin.

WILHELMUS: ”Performanssia voi tehdä kuka tahansa missä tahansa. Yksin tai yhdessä. Lapsia tarkkailemalla oppii eniten.”

”Ihmiselle on elintärkeää olla tietoinen omista liikkeistään ja kehittää tahtoaan. Performanssilla voi tehdä erinomaisesti myös poliittisia kommentteja. Yhteiskuntahan pyrkii jähmettämään kansalaiset samaan kaavaan. Sen kulttuurikin edustaa kaavan täyttämistä ja ilmaistaan kaavakkeilla. Se torjuu aidon taiteellisuuden, todellisen luovuuden ja oikeastaan vihaa sellaista. Yhteiskunta siis vihaa ihmisen sisintä!”

”Kuitenkaan se ei pysty sitä tappamaan. Performanssi on määrittelemätöntä, itseään uusivaa ja jokainen esitys on yllätys.”

Art Contact Forum Box Helsingissä, Ruoholahdenranta 3 A. Esitykset 12.11. ja 10.12. kello 19–22. www.sunpoint.net/~Art

Erkki Pirtola