Pian 20 vuotta vanha kuvaus ydinsodan tuhonneesta maailmasta ja siitä selvinneestä Isosta-Britanniasta pysäyttää.

MIKÄLI ALAN MOOREN KIRJOITTAMAV niin kuin verikosto olisi romaani, se nousisi esiin keskusteluissa, joissa mainitaan Aldous Huxley ja George Orwell. Mooren tuotos on sarjakuva, joten tätä ei tapahdu.

Pian 20 vuotta vanha kuvaus ydinsodan tuhonneesta maailmasta ja siitä selvinneestä Isosta-Britanniasta pysäyttää. Kaaoksesta fasismiin tempaistu yhteiskunta synnyttää itse vastavoimansa, salaperäisen V:n.

Systeemiä anarkismin suuntaan kampittava harlekiininaamioinen, oman käden oikeutta jakava V toimii täysin sekä meidän että tarinan yhteiskunnan moraalikoodistoa vastaan. Kostaja-vapauttaja hämmentää, onko hän patologinen psykopaatti vai hyväntekijä ja visionääri? Viipyilevä kerronta antaa vastauksia hiljakseltaan ja jättää osan kysymyksistä kokonaan vastaamatta.

Mooren töiden hienous on käänteisesti verrattavissa hänen töistään tehtyjen filmatisointien keskinkertaisuuteen. Pieniä poikkeamia lukuun ottamatta leffat ovat olleet hirvittäviä, eikä hengitystä kannata pidätellä ensi vuonna teattereihin tulevan V-leffankaan takia. Toimintaelokuvaguru, tuottaja Joel Silverin yhteiskunnalliset tuotokset kokivat huippunsa joskus Tappavan aseen paikkeilla, parikymmentä vuotta sitten sekin.

Alan Moore – David Lloyd: V niin kuin verikosto. 287 s. Suom. Jouko Ruokosenmäki. Egmont 2005.

Jari Tamminen