Poliittinen eläin: Tuttu sinisimpukkakin on laajalle levinnyt kosmopoliitti ja monenlaisia olosuhteita kestävä sitkeä sissi.
MYTILUS-SUVUN SIMPUKKALAJEJA esiintyy lauhkeilla merialueilla kummallakin pallonpuoliskolla. Tuttu sinisimpukkakin (Mytilus edulis) on laajalle levinnyt kosmopoliitti ja monenlaisia olosuhteita kestävä sitkeä sissi. Valtamerissä sinisimpukat elävät yleensä vuorovesivyöhykkeellä, jossa niitä laskuveden aikana koettelevat päivittäin kuivuminen, hapenpuute ja lämpösokit. Veden suolaisuuden suhteen sinisimpukat joustavat valtamerten 35 promillesta pohjoisen Itämeren viiteen promilleen.
Kotoisan Itämeremme vähälajisessa ympäristössä sinisimpukka levittäytyy jopa 40 metrin syvyyteen. Se muodostaa merenpohjaan mattomaisia populaatioita: tuhansia simpukoita neliömetrillä kiinnittyy byssusrihmoillaan vieri viereen, päällekkäin ja rakkolevään. Kommuuneissaan simpukat suodattavat jatkuvasti vedestä ravinnokseen yksisoluisia leviä ja muita pieneliöitä. Parisenttinen simpukka voi siivilöidä tunnissa yli puoli litraa vettä, joten koko porukan vaikutus ympäröivän veden laatuun on melkoinen.
Paikallaan pysyvinä ja pitkäikäisinä suodattajina simpukat keräävät itseensä raskasmetalleja ja orgaanisia ympäristömyrkkyjä, mutta kestävät monia haitallisia aineita. Tämä on tiedetty jo vuosisadan ajan. Simpukoita on käytetty merivedessä esiintyvän kuormituksen biologiseen seurantaan 30 vuotta.
Itämeri on maailman kuormittunein meri. Muun muassa Suomenlahti on hyvin rehevöitynyt. Pohjasedimentteihin on varastoitunut vuosikymmenien ajan ravinteita ja myrkkyjä ja luontainen kerrostuneisuus pitää pohjanläheiset vedet monin paikoin hapettomina. Jopa sinisimpukan kaltaiselle sinnittelijälle Itämeressä eläminen on todellinen haaste.
Lotta Ruokanen on Luonto-Liiton pääsihteeri ja Itämereen perehtynyt limnologi. Luonto-Liiton Itämeri-toiminta on käynnistynyt ja jatkuu koko syksyn.
Lotta Ruokanen
