Käsillä tekemisen ja yhteishengen keskuspaikka Pauanne Kaustisella herää jälleen henkiin.
Kaustisen korkeimman kukkulan Puhkionkallion laella sijaitsee eriskummallinen rakennuskokonaisuus. Jylhässä kalliomaisemassa seisoo luonnonkivijalkainen ja paanukattoinen päärakennus, savusauna ja sepän paja.
Luomukset näyttävät melkein eläviltä, orgaanisilta. Ihmisen kädenjälki huokuu mutta samalla ilmassa on jotain muutakin. Ehkä kosmista pauhua.
Pauanteen päärakennus valmistui talkoovoimin 1980-luvun puolivälissä. Pääsuunnittelijana toimi itseoppinut taiteilija Tapani Hietalahti, joka oli oppinut perinnerakentamisen taidon Pohjanmaan kylien mestareilta.
Ilman koneita rakennettua miljöötä pidetään suomalaisen hirsirakentamisen tyylinäytteenä. Jotkut nimeävät Pauanteen hienoimmaksi virallisen arkkitehtuurin ulkopuolella syntyneeksi rakennelmaksi.
Pauanne tuo monille mieleen muinaissuomalaisen maailman, paikkaa on mystifioitu, liitetty pakanuuteen ja uususkonnollisuuteen.
Kyse on kuitenkin maanläheisemmästä toiminnasta. Esimerkiksi viime vuosina paljon puhuttanut ite-taide ja itsetekemisen aate ovat lähtöisin Pauanteelta ja sen liepeillä toimineilta ihmisiltä. Ite-taiteen guru Erkki Pirtola, joka on seurannut Pauanteen vaiheita, kertoo, että tärkeintä on ollut itsetekemisen meininki ja keskittyminen nykypäivään.
”Muinaisuudesta ja perinteistä voi kyllä saada ideoita. Tärkeämpää on kuitenkin nykypäivänä miettiä sitä, mitä meistä lähtee irti, mitä osaamme ja mitä meistä ylipäätään on jäljellä sähköistyneen ja teknistyneen kulttuurin alla”, Pirtola sanoo.
Tapani Hietalahti kumppaneineen kaavaili Pauanteesta paikkaa, johon ihmiset olisivat voineet tulla oppiin kisälliperiaatteella: puusepän verstaassa, sepän ja keraamikon pajoissa olisi päässyt oppimaan kädentaitoja mestarien johdolla.
Suunnitteilla oli kansanparantajien keskus ja kansanmusiikin ja -tanssin opetusta; koko kansakulttuurimme kirjo.
Pauanteen toiminta keskittyi kuitenkin pian käsillä tekemiseen ja oppimiseen. Ihmiset oppivat perinnerakentamista talkoissa, ja myös erilaisia kursseja ehdittiin järjestää. Pauanne ei koskaan ollut varsinainen ympärivuotinen asumisyhteisö.
Pauanne päätyi lukuisten yhdistysten perustamis- ja konkurssivaiheiden jälkeen kierrätyksen ja vaihtoehtoisen sosiaalityön konkari Aulis Juneksen omistukseen 1990-luvun puolivälissä. ”Olen aina sanonut, että paikkaa alettiin rakentaa vuonna 1983, se valmistui 1984, toiminta alkoi 1985, riidat alkoivat 1986, ja pankki käveli sisään 1987”, Junes muotoilee.
Juneksen vuosiluvut eivät osu aivan kohdalleen, mutta hän tuli joka tapauksessa pelastaneeksi Pauanteen kaupallisemmilta tahoilta. Juneksen aikana Pauanteella on juhlittu häitä, pidetty kamarimusiikki-iltoja, järjestetty ambientfestivaaleja ja saunotettu matkailijoita.
”Olen huolehtinut yksin Pauanteen kesämajoittujista, ruuasta, siivouksesta, liinavaatteiden huollosta ja savusaunan lämmityksestä. Pojat ja jälkipolvi ovat kesässä pari viikkoa apuna täysylläpitoa vastaan.”
Pauanne on viettänyt hiljaisempaa eloa yksityisomistuksensa aikana. Pauanteella aikoinaan vieraillut ja työskennellyt kulttuuri- ja luovuuskouluttaja Eero Peltonen sai viime kesänä ajatuksen suuresta muinaistaidetapahtumasta, joka toisi Pauanteelle elämää ja julkisuutta.
Peltonen sai mukaan muun muassa Tapani Hietalahden ja seppä Sakari Koskenalhon, joka oli aikoinaan rakentamassa Pauanteen pajaa. Kirjailija ja tutkija Timo Heikkilä tulee pitämään työpajaa rakentamisen mytologiasta ja käytännöstä Hietalahden kanssa.
Sammon päivitys -tapahtuman järjestelyissä on mukana uutta ja nuorempaakin väkeä. Heistä monet eivät olleet käyneet Pauanteella ennen viime vuotta.
Heinäkuun alussa Pauanteella voi työstää pronssia, kiveä, savea, villaa, puuta, tuohta ja rautaa. Pronssivalut ja keramiikkatyöt poltetaan paikalla. Työpajoissa rakennetaan soittimia ja itetaiteillaan. Lapsille ja nuorille on omat pajansa ja kylässä liikkuu runonlaulajia, teatterintekijöitä ja kylämaalari.
Kansanperinnefaniksi tunnustautuvan Tarja Tulvion vastuulla on ollut kutsua mukaan kansanparantajia. Heiltä voi pyytää apua vaikkapa niska- ja hartiavaivoihin. Myös savusauna lämpiää joka ilta.
Tulvion mukaan mielekästä tekemistä tarjoavilla epäkaupallisilla tapahtumilla on nyt sosiaalinen tilaus. ”Tämä on eräänlaista omaehtoista kansalaistoimintaa. Kulut on pyritty pitämään mahdollisimman pieninä, jolloin kaupallisia yhteistyötahoja ei tarvita”, Tulvio kuvaa.
Koko perheen tapahtuma on päihteetön ja alueella ja työpajoissa voi vierailla myös yöpymättä paikan päällä.
Eero Peltonen pitää muinaistapahtumaa tärkeänä, jotta ihmiset löytäisivät Kaustisen erikoislaatuisen paikan, pysähtyisivät miettimään suomalaisia juuriaan ja löytäisivät ite-tekemisen taidon.
Hän kertoo alun perin viehättyneensä Tapani Hietalahden ajatuksesta, jonka mukaan ihminen voisi rakentaa itsensä toiminnan tai tekemisen kautta.
”Käsittäminen on käsillä ymmärtämistä. Omien käsien kautta saa itsestään ja maailmasta suoran ja aidon kokemuksen. Kokemusta ei voi ottaa ihmiseltä pois, joten hänen minuutensa saa kestävämmän pohjan kuin vain mielen rakenteisiin turvautumalla. Itsetunto rakentuu omien käsien eikä välikäsien kautta.”
Erkki Pirtola haluaa kannustaa ihmisiä omaehtoiseen tekemiseen: ”Yhtenä tarkoituksena on pelastaa kädet ja käsillä tekeminen. Käsityöläisyyttä ei ole hyvä jättää vain asiantuntijoille.” Erityisesti lapsille ja nuorille pitäisi opettaa käden taitoja. ”Aivot tarvitsevat kättä. Tutkimuksissa on todettu, että aivoissa tapahtuu enemmän tiskatessa kuin telkkaria katsoessa”, Pirtola heittää.
Sammon päivitys – oma omituinen osaamisemme Kaustisilla 7.-11.7. http://sampo.tk, Kaustinen Folk Music Festival 8.–16.7. www.kaustinen.net
Teija Kaarakainen
