Poliisi ei kuitenkaan tutki minua koskaan, koska keski-ikäisenä miehenä en ilmeisesti asetu profiloitavien potentiaalisten rikollisen joukkoon.

Tunnustan rikkovani tietoisesti ja säännöllisesti vuonna 2003 voimaan tulleen järjestyslain 13. pykälää. Siinä todetaan, että ”spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä on kielletty”.

Liikun miltei päivittäin Helsingin Punavuoressa, ja taskussani on koko ajan Schneiderin hopeageelikynä. Poliisi ei kuitenkaan tutki minua koskaan, koska keski-ikäisenä miehenä en ilmeisesti asetu profiloitavien potentiaalisten rikollisen joukkoon. Toisaalta minulla on mielestäni hyvä syy kynän taskussa pitoon.

Teen sen avulla käsitteellistä taideteostani My Tag, a Work in Progress.

Järjestyslain pykälällä pyritään vaikuttamaan töhrimiseen etukäteen. Minun kohdallani se on epäonnistunut, sillä teen taideteostani töhrien ja ilmeisesti rikoksen tunnusmerkit täyttäen.

Tunnustankin tietoisesti ja säännöllisesti rikkovani rikoslain 35. luvun 1. pykälää: ”Joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.” Piirrän kynälläni tagini erilaisiin julkisivupintoihin ja sen jälkeen dokumentoin sen pienellä digikameralla.

Käsitteellinen taide on usein vaikeaselkoista. Minun prosessuaalinen teokseni on hyvin yksinkertainen. Haluan kritisoida teoksellani kontrollin ja näennäisen turvan lisääntymistä yhteiskunnassamme, sitä ajatusta, että poliisi voi koska tahansa pysäyttää kadulla huppariin ja löysiin farkkuihin pukeutuneen nuorukaisen, tutkia hänen reppunsa ja kysellä hänen hyviä syitään ja vieläpä arvioida niiden hyvyyttä.

Toisaalta haluan tutkia teoksellani rajoja. Pystyn tekemään hopeageelikynälläni muutaman millimetrin korkuisia tageja, joita olen tehnyt tähän asti yllä näkyvät kaksitoista kappaletta. Talonmies, huoltoyhtiö, vartiointifirma tai poliisi tuskin löytävät niitä. Ne eivät lisää kenenkään turvattomuuden tunnetta eivätkä ne aiheuta poistettaessa suuria kustannuksia.

Missä kulkevat rajat?

Saan tästä teoksesta julkaisupalkkion. Sekin kuuluu rikoslain piiriin. Rikoslain 10. luvun 2. pykälän mukaan ”rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi”.

Koska tagejani ei todennäköisesti löydy, on rikokseni toteen osoittaminen kuitenkin melko vaikeaa. Lisäksi olen varautunut hankkimaan juristilleni avuksi taideasiantuntijan, joka tulee vetoamaan siihen, että taiteen yksi konstitutiivisista säännöistä on fiktiivisyyden vaatimus. Näin ollen tämän tunnustukseni ei tarvitse olla totta.

Otso Kantokorpi, 49 v.