Lukuaika: 4 minuuttia

Christiania – 35 vuotta vapaata kasvatusta

Christianian taistelu Kööpenhaminan kaupungin kanssa on saavuttanut huippunsa.

Kohta ne aloittavat. Kello 17.55 istumme kahvilassa Christianiassa ja pohdimme, kuulemmekohan sen puheensorinan ja musiikin yli. Siirrymme ulos kadulle parin korttelin päähän. Minuuttia yli kuuden kuuluu ensimmäisen rääkäisy. Siihen yhtyy toinen, kolmas, useita ääniä, turhautuneita keuhkontäydellisiä karjuntaa. Ainakin kaksi miestä, nainen ja mahdollisesti myös lapsi huutavat jossakin ihan lähellä. Joka päivä kello kuusi christianialaiset päästävät ulos turhautumisensa karjumalla. Kotona, kaduilla, kuppiloissa. ”Tänk globalt – röb lokalt” eli ”Ajattele globaalisti, karju lokaalisti” on vastakampanja Kööpenhaminan kaupungin vakaalle tahdolle tuhota Christiania lopullisesti.

Vuosien saatossa kaupunki ja vapaakaupunki ovat ottaneet useasti yhteen, molemmat ovat saavuttaneet voittoja ja kärsineet tappioita. Tähän asti vapaakaupunki on porskuttanut unelmansa voimalla, mutta nyt Christiania on ehkä historiansa pahimmassa pinteessä.

Vapaakaupunki sallii mietojen huumeiden myynnin ja käytön alueellaan, mikä onkin ollut viranomaisten suurin huolen aihe. Christianian toimintaa on yritetty lopettaa aiemminkin, mutta tällä kertaa kaupungin otteet ovat olleet erittäin päättäväisiä. Kööpenhaminan kaupunki haluaa purkaa osan vapaakaupungin asunnoista, mikä tarkoittaa koko yhteisöllisyyteen perustuvan alueen hajoamista.

Kööpenhaminassa sijaitseva Christianian vapaakaupunki juhlii 35-vuotista taivaltaan auringon paisteessa. Ihmiset onnittelevat toisiaan hymyillen ja katuja koristavat Christianian liput. Kaikki näyttää täydelliseltä, lapset ja koirat juoksentelevat, ja joka puolelta kuuluu naurua.

Yhteinen juhlapäivä alkaa perinteisellä aamiaisella elokuvateatterissa, minkä päätteeksi Christianian oman lastentarhan lapset esittävät lauluja. Ihmiset tuntevat toisensa ja iloiseen joukkoon on helppo liittyä. Aamiaiselta matka jatkuu lasten kutsuille, jotka ovat vailla vertaa, ja pian vapaakaupungin kadut täyttyvätkin sokerihumalaisista lapsista.

Ennen puoltapäivää saapuu paikalle ensimmäinen poliisipartio.

Kaksi vuotta sitten hasiskauppiaiden massiivisilla -pidätyksillä alkanut normalisoimisprojekti on tehnyt poliisista jokapäiväisen näyn Christianian kaduilla. Ravintola Månefisket pitää seinällään taulua, johon merkitään jokainen poliisiratsia. Niitä kertyy päivän aikana useita. Kun poliisi tulee alueelle kuuluu varoitushuuto ost, juusto. Seuraavassa kadunkulmassa joku jatkaa ja hetkessä kaikki Christianiassa tietävät, että poliisi on saapunut.

Juusto haisee pahalle eikä se ole sanana loukkaava, joten myös kolmevuotias pikku-Iisak saa huutaa ost nähdessään partion lähestyvän.

Partioinnin tarkoitus on pyrkiä toimimaan stressitekijänä vapaakaupungin asukkaille ja saada myös ulkopuolisten vierailijoiden olo tuntumaan epämukavalta. Mihinkään todellisiin toimiin eivät partiot yleensä ryhdy, yksittäisiä siviilipukuisten iskuja tapahtuu kyllä aika ajoin.

Monet christianialaiset epäilevät kaupungin innon Christianian hajottamiseen piilevän kuitenkin vähintään yhtä paljon kiinteistö- kuin hasiskaupoissa. Alue on keskeisellä paikalla ja tarjoaa kauniit puitteet asumiselle. Viereiselle Holmenin alueelle on noussut uusi, hieno ja erittäin kallis asuinalue, eikä siis ole ihme, että Kööpenhaminan kaupunki haluaisi myös Christianian 34 hehtaaria omaan käyttöönsä.

Kysymykseen vaikeuttaako hasiskauppa neuvotteluita kaupungin kanssa, christianialaiset vastaavat yksimielisen epätarkasti. Vapaakaupungin aatteisiin kuuluu usko yksilön vastuuseen, joten kukaan ei voi kertoa toiselle, kuinka toimia oikein. Kaupan kieltämistä ei siis nähdä vaihtoehtona.

Asukkaat ovat pyöritelleet eri mahdollisuuksia keskuudessaan, mutta ongelman ratkaisutavoista ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Yleisin ajatus kuulostaa olevan täysin vapaa hasis, jonka ympärille ei täten voi syntyä rikollista huumekauppaa ja sen tuomia ikäviä lieveilmiöitä. Ymmärrettävästi se ei ole Kööpenhaminan kaupungille vaihtoehto.

Koko olemassaolonsa aikana Christiania on kohdannut kaupungin taholta monenlaisia toimenpiteitä ja uhkia. Tähän asti on aina löydetty yhteinen tahtotila ja keinot asian ratkaisemiseksi. Lienee kuitenkin selvää, että Christianiassa on myös omia sisäisiä ristiriitoja, jotka ovat mahdollistaneet kaupungin tunkeutumisen alueelle.

”Vaikka kaupungin toimet ovat olleet raskaita ja vaikuttaneet täällä moniin asioihin, kaatuu Christiania ainoastaan sisältä päin”, pohtii 20-vuotias Barike, joka on asunut Christianiassa kaksivuotiaasta saakka.

Christiania koostuu 800 asukkaasta ja 15 pihapiiristä, joiden asukasmäärä vaihtelee muutamasta ihmisestä kymmeniin. Pihapiirit pitävät yhteisesti huolta omasta alueestaan ja tekevät yhdessä tarvittavat päätökset. Mikäli yhteisymmärrystä ei löydy, voidaan asia viedä yleiskokoukseen, joka edustaa Christianian korkeinta päätösvaltaa.

Kaikki on kollektiivista. Liikkeet ovat yhteisessä omistuksessa ja niiden tuotosta maksetaan arvonlisäveroon verrattava summa yhteiseen kassaan. Kassaan kertyvillä varoilla pyritään kattamaan yhteisön yhteiset kulut, yritysten voitto käytetään palkkoihin ja toiminnan kehittämiseen. Päätöksentekoon osallistuvat kaikki kaupungin asukkaat.

Christianialaiset ovat 35 vuoden ajan pitäneet tiukasti kiinni elämäntavastaan ja kodeistaan. Nyt rivit näyttävät kuitenkin rakoilevan pahasti. Tähän asti kaikki vapaakaupungin asukkaat ovat maksaneet saman verran vuokraa yhteiskulukassaan. Nyt kassassa on kuitenkin iso vaje, sillä yllättävän moni on jättänyt vuokran maksamatta. Maksamatta jättämiseen löytyy useita syitä, mutta yleinen ilmapiiri antaa ymmärtää, että ihmisiltä alkaa usko loppua.

“En ole tyytyväinen siihen, miten ihmiset ovat reagoineet kaupungin toimiin. Nyt, kun enemmän kuin koskaan pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, ihmiset ovat alkaneet taistella keskenään”, kertoo Barike. “Totta kai haluan uskoa että selviämme tästä, mutta samaan aikaan olen hyvin huolissani.”

Vuokrien maksamatta jättäminen on vakavin sisäisten ongelmien ilmentymä. Yhteinen talous on kärsinyt pahasti, mittavat vuokranmaksukampanjat eivät ole saavuttaneet toivottua lopputulosta. Kaupungin toimet alkavat näkyä Christianian arjessa entistä enemmän. Ennen lähes omavarainen systeemi joutuu lakkauttamaan toimintoja ja muuttamaan käytäntöjään.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Viisikymppinen Bent on asunut alueella 32 vuotta ja työskennellyt Christianian postissa puolet tästä ajasta. Aiemmin kaikki Christianiaan tuleva posti haettiin yhdessä köntässä pääpostista ja jaettiin sitten alueen sisällä. Nyt kaupunki on antanut alueelle omat osoitteet ja posti tulee kaikille suoraan kotiin. Bent näkee postin lakkauttamisen osana Christianian sisäistä hajoamisprosessia.

“Tilanne kävi mahdottomaksi, kun posti ei enää löytänyt uusia työntekijöitä. Viimeisen vuoden tein töitä yksin”, kertoo Bent. “Jo pitkään on kytenyt erimielisyyksiä, varsinkin rahankäytöstä. Kutsuisin sitä Christianian sisäiseksi poliittiseksi kriisiksi. Se ei ole kaupungin toimien seurausta, mutta on heikentänyt meitä niin paljon, että kuvailisin mielialaa täällä lähinnä pelokkaaksi. Tuntuu siltä että pessimismi valtaa alaa ja moni on menettänyt uskonsa ideaan.”

Lakkautettu posti oli yksi Christianian omista rakenteista. Toinen olennainen alueen toimija on suurelta osin kierrätysmateriaalin myyntiin perustuva rautakauppa. Myös siellä kaupungin toimet alkavat näkyä. Aiemmin kauppa oli ainoastaan christianialaisten käytettävissä, näin pyrittiin takaamaan tavaroiden päätyminen asukkaiden omaan käyttöön ja vapaakaupungin yhteisten projektien rakentamiseen. Kaupungin asettaman rakennuskiellon myötä kauppa oli kuitenkin avattava myös ulkopuolisille, jotta se saataisiin pysymään pystyssä. Kaupan vanhat ja arvokkaat tavarat houkuttelevat ymmärrettävästi jälleenmyyjiä, sillä hinnat eivät päätä huimaa.

Bent näkee Christianian ainoana vaihtoehtona oikeudenkäynnin kaupunkia vastaan. “Kysymys on mielestäni ihmisoikeuksista. Meidän palkkaamamme asianajajat eivät ole saaneet tarpeeksi aikaan, ja neuvottelut kaupungin kanssa ovat ongelmallisia. Ainoa tapa on viedä oikeuteen meidän oikeutemme elää tällä alueella omalla tavallamme.”

Christiania on ainutlaatuinen sosiaalipoliittinen kokeilu ja hieno esimerkki siitä, että erilainenkin asumismuoto voi toimia. Herää kuitenkin kysymys, onko Christiania saman keski-iän kriisissä, joka tuntuu iskevän jokaiseen järjestöön jossakin vaiheessa. Kun vaihtuvuus on pientä, vuosien saatossa sekoittuvat omat ja yhteisön tarpeet. Olisi sääli nähdä Christianian tuhoutuvan siihen, ettei sisäisiä rivejä saada kasaan ja tahtotilaa nostettua tasolle, joka tarjoaisi kaupungille vakavasti otettavan vastuksen. Bentillä on edelleen uskoa aatteeseen, mutta hänkin on sitä mieltä ettei nykytila vastaa enää alkuperäistä ihannetta.

“Monille asioita hoitavalle on noussut valta päähän ja kaikkien näkemyksiä ei ole osattu ottaa huomioon. Ihmiset ovat tehneet päätöksiä omiin nimiinsä ilman yhteistä valtuutusta asiaan. Meininki täällä on alkanut muuttua siihen suuntaan, että itsekin mietin, vieläkö tämä vastaa minun toiveitani. Jos ilmapiiri ja käytännöt muuttuvat, ei tämä paikka ole enää taistelun arvoinen. Uskon kuitenkin hyvän idean säilymiseen, vaikka se ei tapahtuisi tässä maantieteellisessä paikassa.”

Vapaakaupunki on viimeisen taistonsa edessä. Kulkiessa Christianian idyllisiä katuja, asukkaiden vieraanvaraisuudesta ja suvaitsevasta ilmapiiristä nauttiessa, tulee haikea olo. Toivottavasti Christiania selviää, ja nousee entistä ehompana. Maailmassa on liian vähän vaihtoehtoja ja Christiania on liian hieno paikka tuhottavaksi. Toivottavasti ihmiset tulevat järkiinsä, niin aidan sisä- kuin ulkopuolella.

Olemme viimeistä päivää Christianiassa. Istumme kadunkulmassa, katselemme auringonlaskua. Kaukaa kuuluu miehen matala tuskantäyteinen karjahdus. Jahas, kello on kuusi. Aika lähteä lentokentälle. Vasta Suomessa ihmettelemme: miksi me emme huutaneet?

Silvia Modig & Minttu Muranen

  • 9.9.2009