20-vuotias Senni Eskelinen on ottanut selkäotteen 25-kiloisesta sähkökanteleesta ja lähtee kesäpestillä kiertämään Suomea.

”Täältä kansanmusiikkiosastolta valmistuvat eivät arkaile yhdistellä musiikkiinsa moderneja elementtejä”, tyrmää Senni Eskelinen arvelut kansanmusiikin pysähtyneisyydestä.

Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla opiskeleva kanteleensoittaja Eskelinen suhtautuu kansanmusiikkiin ja sen perinteisiin kunnioittavasti, mutta ei lähde liikoja kuvia kumartelemaan eikä pelkää rikkoa rajoja.

“Haluan tehdä musiikkia, fuusiota kaikesta, mitä olen opiskellut ja kuunnellut. Onneksi rajanveto eri musiikkityylien välillä on hälvennyt viime aikoina.”

Eskelinen on mukana, kun ulkosuomalaisista koostuva teatteriryhmä The Fins esittää uuden tulkinnan kalevalaisesta kansantarusta. Uudistettu on myös äänimaisemaa: Senni Eskelinen päivittää sähkökanteleellaan kalevalaisen musiikkimaailman. Pohjolan Tyttäret

-esitys sovittaa helsinkiläisessä Q-teatterissa Kalevalan mytologian ja roolihahmot kansainvälistyneeseen Suomeen. Siinä missä teatteriryhmä tulkitsee kansantarustoa uudelleen, Eskelinen pyrkii tekemään saman kanteleperinteelle.

Kansanmusiikin elinvoimaisuutta epäillään aika ajoin – pelimanniperinne on kuihtumassa eivätkä aloittelevat muusikot enää opiskele kisälleinä. Eskelinen ei pidä tätä kovin suurena ongelmana.

“Ehkä niin ajattelevat ne, jotka tulevat modernin musiikin parista ja lähestyvät kansanmusiikkia ulkopuolisen silmin. Minä olen opiskellut Kuopiossa nuoresta lähtien perinteisten pelimannien kanssa, kuten myös monet muutkin soittajatuttavani, varsinkin Kaustiselta tulevat muusikot. Sielläpäin kansanmusiikki on vielä jossain määrin verissä. Paljon tietenkin riippuu omasta sukupolvestamme, saammeko me jatkettua perinteitä eteen päin.”

Takertumista yhteen ja ainoaan perinteeseen ei Eskelinenkään missään tapauksessa kaipaa.

“Hyvä, että vanhoja lauluja ja musiikkia on ehditty taltioida, mutta kyllähän musiikki elää ja kehittyy. Välillä huvittaa, kun me täällä Sibelius-Akatemiassakin opiskelemme otsa hiessä kurkkulaulua ja trokee-mittaa. Aikanaan runomitat ja muut asiaan liittyvät ovat olleet selvyyksiä kaikille.”

“Nykytekniikka on osittain tehnyt ’isältä pojalle’ -opettamisen tarpeettomaksi, kun musiikin tallentaminen mahdollistaa sen levittämisen paljon laajemmin. Ennen ainoa tapa kuunnella musiikkia oli henkilökohtainen kontakti.”

Kantele kantaa mukanaan historian taakkaa. Ensimmäiset mielleyhtymät, joita se useimmissa suomalaisissa synnyttää, ovat lähinnä kansallisromanttisia Kalevala-kliseitä. Silti kantele on soitin muiden joukossa, eikä sen käyttöä soisi rajattavan ainoastaan kansallisromanttisiin menneiden muisteluihin.

Sähkökanteletta voi verrata sähkökitaraan, mutta niiden soinnissa on suuri ero. Monilta ominaisuuksiltaan kanteletta voisikin kuvailla harpun ja pianon risteytykseksi.

“Joidenkin mielestä huojuva ääni tuo epävireisen vaikutelman, mutta minä pidän sitä elävänä äänenä”, Eskelinen kuvailee.

“Ulkomailla soittaessa olen huomannut kanteleen eksoottisuuden herättävän huomiota ja kiinnostusta. Toivottavasti suomalaisetkin ymmärtävät nähdä kanteleen kiinnostavana ja omaperäisenä soittimena, jolla voi olla värikäs tulevaisuus edessään. Ei pelkästään pölyinen historia takanaan.”

Eskelinen viittaa Memnon-duoon, jossa soittavat Eva Alkula ja Ville Hyvönen. Kaksikko yhdistää kanteleen elektroniseen pulputukseen ja on saavuttanut suosiota maailmanlaajuisesti, eivätkä ennakkoluulot soitinta kohtaan paina.

“Alkula ja Hyvönen ovat tuotannossaan hieman minua kokeellisempia, minä olen kiinnostuneempi bändisoitosta. Soitan kahdessa triossa, joista toisessa, Senni Eskelinen trio, on sähkökanteleen lisäksi rummut ja basso ja toisessa, Selma-trio, saksofoni ja laulu. Esiinnyn kyllä soolonakin, mutta bändin osana toimiminen on ominta ilmaisua.”

Eskelinen siirtyi sähkökanteleeseen samaan aikaan, kun hän kiinnostui afrikkalais-amerikkalaisesta rytmimusiikista.

Aluksi kantele ei ainakaan imagonsa puolesta istunut mustaan rytmimusiikkiin. Innostus kuitenkin kasvoi ja muutaman Eskelisen musiikinopettajan myötävaikutuksella ajatus juurtui. Akustisella kanteleella pääsi alkuun.

“Musiikinopettajani Outi Linnaranta auttoi eteenpäin hankkeessa kannustaessaan hakemaan apurahaa viisi vuotta sitten. Enhän minä muuten olisi ikinä saanut hankituksi sähkökannelta.”

Eskelisen soitin on lähes uniikki.

“Hannu Koistinen on tehnyt näitä 39-kielisiä sähkökanteleita kahdeksan eikä niitä enempää sitten maailmasta löydykään. Kaikki ovat tilaustöitä.”

Sähkökannel oli edellytys täysipainoiselle bändissä soittamiselle. “Akustisen kanteleen mikitys on teknisesti aika vaikeaa ja ääni alkaa kiertää herkästi, sähköisen soittimen kanssa se ei ole ongelma.”

”Tavallisesta kanteleestakin saa monipuolisesti ääniä ulos, mutta sähköinen antaa myös mahdollisuuden käyttää erilaisia efektejä.”

“Samat sähkökitaran efektipedaalit soveltuvat myös kanteleeseen. Efektit ovat mahdollisia, minä en vain ole vielä kovinkaan paljon käyttänyt pedaaleja.”

Senni Eskelinen opettaa kanteleensoittoa nuoremmille polville.

“Ensikosketuksena musiikin soittamiseen perinteinen, viisikielinen kantele tuo helposti lapsille onnistumisen tunteita. Siitä on helppo saada kauniita ääniä ulos, myös aloittelijoiden.”

Kannel sopii nuorille, mutta Eskelinen muistuttaa, että soittimessa on myös vanhempia miellyttäviä ominaisuuksia: “Akustinen kannel on vanhemmille varsin korvaystävällinen, hennon äänensä takia”, hän naurahtaa.

Vapaan ilmaisun kannatus näkyy myös opetustyössä.

“Opettaessani kanteleensoittoa sekoitan kaikkia tyylejä, mitä suinkin osaan. Silti koen olevani kansanmuusikko.”

Täksi kesäksi Eskelinen on värvätty Kanteleliiton vuotuiseksi kesämuusikoksi. Pestiin kuuluu konsertteja ympäri maata. Se antaa mahdollisuuden esiintyä vaihteleville yleisöille. Se tarjoaa myös parhaan mahdollisen kesätyöpaikan nuorelle muusikolle.

“En minä itseäni miksikään mannekiiniksi tunne, mutta mukavaa päästä levittämään tietoa kanteleesta. Ei muunlainen vakityö olisi kesään oikein sopinutkaan, koska kalenteriin on kertynyt noita keikkoja”, Eskelinen summaa kesäohjelmansa ja säntää bänditreeneihin.

Senni Eskelinen esiintyy Mustasaaressa 8.6. ja 10.6., Helsingin Senaatintorilla 12.6., Espan lavalla 13.6. ja 22.8., Seurasaaressa 14., 24. ja 25.6., Rääkkylän Kihauksessa 8.7., Kaustisen Folkissa 15.7., Pori Jazzissa 17.–23.7.

Pohjolan Tyttäret Puoli-Qssa 1.6.–10.6.

Jari Tamminen