Viis ajatuksista: Mieli ei voi olla terve, jos luonto ympäriltä on tuhottu. Tätä mieltä on myös ekopsykologia.

Mieli ei voi olla terve, jos luonto ympäriltä on tuhottu. Tätä mieltä on myös ekopsykologia. Ekopsykologia on peräisin Yhdysvalloissa 1980-luvulla virinneen ekologisen liikkeen ja psykologian ammattialan vuoropuhelusta. Suomen ensimmäisessä ekopsykologiaa käsittelevässä artikkelikokoelmassa Ekopsykologia ja perinnetieto painotetaan mielenterveyden ja luonnon yhteyttä, ihmisen ja luonnon keskinäisriippuvuutta sekä suomalaista ja saamelaista ekologista perinnetietoa. Myös ekofeministinen suuntaus on vahvasti läsnä.

Luontoympäristöllä on tunnetusti myönteinen vaikutus ihmiseen, joten ympäristövastuullinen elämäntapa on mielenterveyden kannalta elinehtomme. Ihminen on osa luontoa, ja psyykkisten ongelmien katsotaan olevan yhteydessä luontosuhteen ongelmiin. Nykyihminen on vieraantunut luonnosta, mistä seuraa ympäristöongelmia ja psyykkistä huonovointisuutta.

Ekopsykologia painottaa mielenterveydessä nykypsykiatriasta poiketen yhteisöllistä näkökulmaa yksilötason sijaan. Se ottaa huomioon sosiaaliset vuorovaikutusjärjestelmät, kulttuurikontekstit ja ihmisen sidonnaisuuden luonnon järjestelmiin.

Kirjan toimittaneet Irma Heiskanen ja Kaarina Kailo tarttuvat kiinni taloudellisen hyötyajattelun tuhoaviin vaikutuksiin luonnolle ja mielelle. Jatkuvan talouskasvun eetos sekä ottamisen kulttuuri perustuvat historiallisesti muovautuneeseen, hierarkkiseen (luonnon)herruusjärjestelmään, joka on tunkeutunut kaikkeen yhteiskunnalliseen elämään.

Käytännössä suuri osa ihmisistä ja luonnosta alistetaan talouskasvun välineeksi, koska ihmisen ja luonnon yhteinen hyvinvointi on jätetty asettamatta tietoiseksi tavoitteeksi. Alistamisen valtarakenteet tuottavat nöyryytystä, vihaa, häpeää ja tuskaa, jotka terveysjärjestelmässämme muuttuvat yksilöiden mielenterveysongelmiksi. Yhteisön väkivaltainen toimintamalli sisäistyy myös yksilöiden toimintamalliksi, jolloin perheväkivalta ja negatiiviset riippuvuudet muuttuvat osaksi elämän arkipäivää.

Ajatukset herruusmallille ominaisesta mittarista eli bruttokansantuotteesta (BKT) ovat kiinnostavia, joskaan eivät aivan uusia. BKT soveltuu huonosti tarkoitukseensa eli hyvinvoinnin kuvaajaksi, koska se ei erottele ihmisten ja luonnon kannalta hyviä ja huonoja vaikutuksia. Luonnolle se antaa arvoa vasta, kun siitä syntyy myytävä hyödyke.

Kirjoittajien tavoitteena on, että ihmiset ja instituutiot ottaisivat vastuuta omasta toiminnastaan suhteessa luontoon ja toisiin ihmisiin. Tähän kuuluu myös vastuu ja velvollisuus rajoittaa omia tarpeitaan. Tasapainon saavuttamiseksi voisimme ottaa oppia alkuperäiskansoilta ja kansanperinteestä.

Ekologisen perinnetiedon mukainen luontoelämäntapa tuottaa antamisen ja saamisen tasapainon. Tätä voi kutsua myös huolenpito- ja lahjataloudeksi. Tasapainon tuottaminen on koko yhteisön vastuulla. Siksi myös tasapainon järkkymisten, ihmisten epäoikeudenmukaisen tai piittaamattoman toiminnan seurausten nähdään koskettavan koko yhteisöä. Mielenterveys määrittyy tasapainon ja sen järkkymisen kautta. Sen ytimessä on alistavien ja piittaamattomien toimintamallien purkaminen ja korvaaminen antamisen ja saamisen tasapainon toimilla.

Kirja sisältää teoreettisten pohdintojen lisäksi luontoyhteyden voimistamiseksi ja mielen eheyttämiseksi esimerkkejä luontoterapeuttisista keinoista ja alistavien mallien purkamisesta. Humoristisimmasta päästä ovat Kailon luomuhäät. Häät oli tarkoitettu, paitsi tietysti iloksi, myös vastalääkkeeksi luontoa ja kukkaroa kurittavalle morsiusteollisuuden kulutuseetokselle ja polttareiden simputusperinteelle. Metiset sulhot ja morsiot! Miten olisi metsähäät muinaissuomalaisessa hengessä lemmennostatusriittien kera? Jos oma runosuoni on tukossa, niin avuksi voi ottaa vaikkapa hiitolalaisen lemmennostatusloitsun.

Nouse nokko, seiso seippo, tämän piian pillun päällä, tämän raukan rakohon, tämän koukon koppelohon. Nouse nyt kiihko kiima suosta, häkärä häjyn nenästä! Lepikosta lehmän kiihko, tallista orihin kiihko, kiihko kissan kiukualta, koiran kiihko koppelista, lapsen pienen lattialta, penikkaisens penkin alta.

Irma Heiskanen & Kaarina Kailo (toim.): Ekopsykologia ja perinnetieto. Polkuja eheyteen. Green Spot. Helsinki 2006. 320 s.

Maarit Uusikumpu