Arvostelussa Marjo Meriluoto-Jaakkolan toimittama kirja Karhun vuosi.
Jos kirjan arvioisi kannen perusteella, niin Karhun vuosi löytyisi jokaisen metsästäjän hyllyltä. Kaksiosainen kirja syventyykin nykyaikaiseen karhunmetsästykseen, mutta myös mytologiaan ja muinaissuomalaiseen karhukulttiin.
Karhukirjassa esitellään käyttöesineitä, joita tehdään karhun osista. Karhun siitinluuta käytettiin ennen taikakaluna, nykyään siitä tehdään samppanjavispilöitä ja cocktaillusikoita.
Käytännön vinkkejä tarjotaan myös karhun kohtaamisen varalle. Ennen vanhaan uskottiin, ettei karhu hyökkää naisen kimppuun, siispä naisen tuli nostaa hamettaan ja näyttää genitaalialueensa todisteeksi. Nykyään suositellaan perinteistä valekuolemaa.
Jännittävintä olisi nähdä kansalliseläin livenä metsässä, mutta Antti Leinosen tirkistelykuvilla pärjää pitkälle. Valokuvaaja on seurannut karhun elämää vuoden ympäri. Lähitarkastelussa on muun muassa eläimen ruokavalio, jota tarkastellaan ulosteen avulla. Niin, marjojahan se karhu syö.
Kirja pohjautuu Tampereen Vapriikkiin näyttelyyn. Täytettyjä karhuja ja muuta sadistista oheiskrääsää pääsee ihailemaan vielä 9. tammikuuta 2011 asti.
Marjo Meriluoto-Jaakkola (toim.): Karhun vuosi. Tampereen museoiden julkaisuja 109. Tampere 2010. 192 s. Kaksi tähteä.
Maria Kozulya