Arvostelussa Timo Airaksisen kirja Saasta.

Filosofi Timo Airaksinen on koonnut saastasta kirjan. Hän esittelee siinä lian eri olomuotoja ja hallintatapoja. Kirjan jälkiotsikko onkin Filosofinen johdatus jätteen todellisuuteen.

Edellinen suomalainen johdatus likaan tuli vain vähän aiemmin, Olli Lagerspetzin Lika ilmestyi vuonna 2008 (Multikustannus). Lagerspetzin kirja oli akateeminen tutkimus, Airaksisen kirja on yleistajuisempi.

Molempien yhtenä lähtökohtana on antropologi Mary Douglasin klassikkoina pidetyt tutkimukset lian olemuksesta materiana väärässä paikassa.

Airaksinen kirjoittaa siitä, miten eriskummallinen termi saaste on, se kun ei varsinaisesti ole saastaa.

”Saaste ei herätä holtittomia tunteita eikä kuulosta niin kovin syyttävältä yksinkertaisesti siksi, että se on merkityksetön sana.”

Johtopäätökseksi koko saastan olemassaoloon Airaksinen päätyy sanomaan, että kyse on elämän monimutkaisuuden hallinnasta. Se tuntuu järkeenkäyvältä. Airaksisen elämänkokemus ja rento tapa kirjoittaa saa lukijan nauttimaan saastan tonkimisesta.

Timo Airaksinen: Saasta. Johnny Kniga 2010. 214 s. Neljä tähteä.

Hannele Huhtala