Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Ympäristöaktivisteja vakoillaan, mutta ainakin poliisin toimia puidaan mediassa urakalla.
Viime viikkoina Guardian-lehti on tuonut lähes päivittäin esiin uusia paljastuksia peitehommissa olleista poliiseista, jotka ovat jääneet kiinni soluttautuduttuaan Britannian aktivistiliikkeisiin. Kohun keskiössä on Mark Kennedy -niminen poliisi, joka jäi syksyllä kiinni aktivistitovereilleen vietettyään seitsemän vuotta ympäristöliikkeessä. Vireillä on tutkinta siitä, onko hän ylittänyt rajan soluttautujasta provokaattoriksi.
Mark Stone -nimellä esiintynyt Kennedy oli väittänyt olevansa ammatiltaan vuorikiipeilijä, mikä selitti tämän toisinaan pitkät poissaolot sekä keskivertoaktivistia paremmat tulot. Hänen oli auton omistajana ollut helppo ujuttautua avainhahmoksi suoran toiminnan iskujen suunnittelussa. Julkisuuteen Kennedyn tapaus nousi, kun kaksikymmentä aktivistia sai joulukuussa syytteet törkeän luvattoman tunkeutumisen suunnittelusta (conspiracy to commit aggravated trespass).He olivat suunnitelleet tunkeutumista Ratcliffe-on-Soarin hiilivoimalaan, mutta jäivät keväällä 2009 kiinni Kennedyn vuodettua juonen poliisille. Kyseessä oli brittipoliisin historian laajin ennaltaehkäisevä poliittisten aktivistien pidätys: 144 henkeä.
Kennedy osallistui toimintaan myös ulkomailla. Hän oli merkittävä hahmo islantilaisessa ilmastoliikkeessä vuonna 2005, pienessä maassa kun otettiin kokemus suorasta toiminnasta ilolla vastaan. Britin tunteneet sanovat tämän olleen muita innokkaampi tekemään hyvinkin radikaaleja iskuja. Islannin sisämininsteriö on aloittanut tutkimuksen siitä, miten tietoinen maan hallitus oli ulkomaisesta soluttautujasta. Myös irlantilaiset poliitikot ovat paheksuneet poliisin toimia aktivistien kerrottua julkisuuteen, että Kennedy lietsoi väkivaltaa Dublinin EU-huippukokouksen aikaisissa mielenosoituksissa vuonna 2004.
Soluttautujat ylittivät soveliaisuuden rajoja myös henkilökohtaisessa elämässään. Kolmella neljästä paljastuneesta poliisista oli seksi- ja jopa pitkäaikaisia seurustelusuhteita naispuolisten aktivistien kanssa, ja monet näistä ovat tulleet julkisuuteen. Nimimerkillä Laura esiintyvä nainen kuvaa tunteneensa itsensä ”prostituoiduksi, tosin ilmaiseksi ja tietämättään” saatuaan selville olleensa vuosia suhteessa poliisin kanssa. Poliisijohto vakuuttaa tietämättömyyttään, kun taas soluttautujat sanovat, etteivät he edes niistäneet pomojensa huomaamatta. He puolustautuvat väittämällä, että olisi mahdotonta elää uskottavaa aktivistielämää ilman irtosuhteita, mutta seksin käyttäminen tiedonhankintavälineenä on tuskin kenenkään mielestä hyväksyttävää.
Media on antanut Kennedysta sympaattisen kuvan kärsijänä, joka ei tiedä enää itsekään kenen puolella olisi. Ottaen huomioon, että mies on koulutettu valehtelemaan ja elämään täydellistä kaksoiselämää, tämän vilpittömyyteen on vaikea aivan uskoa. Varmaa on, että hän on vahingoittanut monen läheisensä elämää, mutta poliisi ei ilmeisesti itsekään ole säilynyt psyykkisesti vahingoittumattomana. Soluttautujien on käytävä läpi perusteellisia testejä ennen kuin heidät lähetetään tehtäviinsä, jotta olisi mahdollisimman varmaa, etteivät he vaihda puolta – tai lakkaa erottamasta vale-elämäänsä todellisesta. Kennedy on nyt paennut Yhdysvaltoihin. Mail-lehden haastattelussa ex-soluttautuja sanoo olevansa täysin yksin, koska hänen kaikki ystävänsä olivat aktivisteja – joille hän eli valhetta, mikä toki kertoo jotakin siitä, kenelle mies lopulta on kaikkein lojaalein. Hän sanoo katuvansa, valvovansa öitä saamatta unta ja ajattelevansa jopa itsemurhaa. Oli tästä osa bluffia ja (huhujen mukaan kuusinumeroisella summalla myytyä) tarinaa tai ei, jokin on mennyt vikaan jos Kennedylle on tosiaan luvattu psykologista apua kolmen kuukauden välein ja hän on viettänyt jopa kaksi vuotta ilman tapaamisia.
Keskustelu siitä, missä kulkevat valtiovallan rajat, on aina paikallaan. Kukaan tuskin yllättyy siitä, että aktivistiliikkeitä vakoillaan melko järein keinoin, mutta poliisia ystäväksi tai elämänsä rakkaudeksi luulleiden tarinat ovat suhteettoman rankkoja. Soluttautujat myös maksavat brittipoliisille arviolta 300 000 euroa vuodessa. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko aktivismi todella näin vakava uhka: Ratcliffe-on-Soarissa kiinni jääneet selvisivät lopulta ilman vankilatuomioita, koska tuomari totesi ilmastonmuutosaktivistien motiivien olleen ”korkeimmat mahdolliset”.
