Suomen luetuimpien kirjojen listalta löytyvät Fingerpori, Kiroileva siili & Dan Brownin uusin. Ihan kiva, mutta jos tahtoo lukea jotain erilaista muualta, niin hankalaksi menee.
Työpaja Isot kustantamot päättävät mitä ihmiset lukevat. Siis ne, joilla on rahaa ostaa kirjoja.
Roxana Crisólogo ja Johanna Suhonen kyllästyivät kirjallisuuden kapitalistiseen malliin, lähtivät tonkimaan roskiksia ja alkoivat rakentaa kirjoja keräyspaperista ja -kartongista.
Heistä tuli osa kasvavaa maailmanlaajuista liikettä. Suomessa Roskista runoiksi -projekti on käynnistymässä, mutta esimerkiksi Argentiinassa roskakirjoja löytyy nykyään myös kirjakaupoista.
Eloísa Cartonera -liike syntyi talouskriisin runtelemassa Buenos Airesissa vuonna 2003. Liikkeen isä Washington Cucurto halusi selättää tilanteen ja työllistää itsensä ja muita.
Osuuskunta kasvoi. Siihen liittyi muun muassa perulaisia ja bolivialaisia maahanmuuttajia, naisia, työttömiä ja kodittomia, joilta kirjantekijät ostivat pahvia.
Leikkaamalla, liimaamalla ja maalaamalla kartongista syntyi värikkäitä kirjoja. Helppoa ja yksinkertaista, ja halvoille kirjoille riitti kysyntää. Eloísa Cartonera pystytti oman liikkeenkin, jossa myytiin kirjojen lisäksi vihanneksia.
Ideana oli julkaista marginaalisten kirjailijoiden teoksia, jotka eivät kiinnosta isoja kustantamoja. Kirjat olivat menestys niin Buenos Airesin kaduilla kuin kansainvälisessä mediassa.
Liike levisi Chileen, Boliviaan, Peruun ja Brasiliaan sekä Berliiniin ja Malmöön. Ja nyt Suhosen ja Crisólogon ansiosta Helsinkiin. Aikeissa on perustaa ”roskakirjakustantamo”.
”Suomeksi on käännetty tosi vähän Latinalaisen Amerikan kirjallisuutta, lähinnä itsestäänselviä klassikkoja. Marginaalisempi ja nykykirjallisuus ovat pimennossa”, Crisólogo kertoo.
”Joukossa on upeita kirjailijoita, mutta jollei osaa lukea alkukielellä niin teoksiin on mahdoton päästä käsiksi.”
”Aluksi keskitymme runoihin. Naisrunoilijoiden tekstien kääntäminen on myös kannanotto”, Suhonen lisää.
Käännettävät kirjailijat löytyvät verkostojen kautta. Liikkeen tyyliin sopii, että runoja kierrätetään kustantamolta toiselle.
Samalla murtuvat stereotyypit.
”Lattareihin yhdistetään aina sama musiikki ja kirjailijat. Näytämme uusia puolia”, Suhonen ja Crisólogo korostavat. Heidän perustamansa kulttuuriyhdistys Artefacto alkaa järjestää tapahtumia, joissa ei yksinomaan tanssita salsaa ja cumbiaa.
Projekti on malliesimerkki työstä, joka ei vieraannuta tekijäänsä. Ja roskiskirja jos mikä on ympäristöystävällinen tuote.
”Edistämme antroposentristä maailmankuvaa ja luopumista paperinkulutuksesta. Suomalainen käyttää noin 200 kiloa paperia vuodessa ja asenne on, että kyllä paperia riittää”.
Ideoita syntyy, mutta pitäisi saada apuraha ja yhteistyökumppaneita. Se ei ole helppoa.
”Perussa tuotetta ei aluksi pidetty edes kirjana”, Crisólogo toteaa. ”Isot tekijät suojelevat tonttejaan, joten tämä on omanlaistaan valtaustoimintaa.”
”Jollemme saa apurahaa, niin ei auta kuin mennä tonkimaan roskia. No, sen me tekisimme joka tapauksessa”, naiset nauravat.
”Tosin ensimmäiset roskiskirjat kuulemma haisivat tosi pahalle.”
Crisólogo ja Suhonen järjestävät työpajoja, joissa voi kokeilla oman kirjan tekemistä kierrätysmateriaalista 29.–30.5. Helsingin Maailma kylässä -festivaalilla.
Anna-Sofia Joro