Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Miksiköhän minua näin hemmotellaan?
Kirjoitin tuon tekstin Eero Koivistoisen FB-sivulle myöhään huhtikuun 28. päivän iltana. Siinä ei ole mitään yliampuvaa. Koippa on suomalaisen jazzmusiikin vanhempi valtiomies ja sillä siisti!
Alun perin klassisella viululla aloittanut Koivistoinen siirtyi saksofoneihin, koska niillä oli helpompi soittaa jazzia.
Vuonna 1967 hän sai ensimmäisen Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon. Vuonna 1969 Koivistoisen kvartetti voitti kvartettikilpailun Montreauxissa ja pääsi Newportin jazzfestivaaleille. Sopii yrittää perässä.
Kokossa saimme Fisun kanssa hyvät paikat ulko-oven vierestä, edestä. Siitä on ehtinyt tulla vähän jo vaggaripöytä. Kävimme hakemassa siiderit eteen ja painuimme vielä ulos snagalle. Tietysti minua on vähän närästänyt, etten saa täältä viskiä jäillä, mutta elämähän vaatii sopeutumisia ja kompromisseja. ”Taitsu!!!” sydän oikein pompahti, kun joku lady porhalsi taitsemme fleda hulmuten. Ei se Taitsu ollut, vaan Kytöharjun Maarit. Taina sanoi edellisenä iltana, että saattaisi hyvinkin tulla tänne. Kysyi jopa tarkemman osoitteenkin.
Tänä iltana soittamassa olivat Eero Koivistoinen (ts), Seppo Kantonen (p), Sami Linna (gtr), Ville Huolman (b) ja Jussi Lehtonen (dr).
Kvintetti aloitti ja soitti saatanan hyvin. Fisulla oli taas kamera mukana ja hän videoi esityksen. Se on muuten kanssa kulttuuriteko.
Tauolla näimme muun muassa Reiska Laineen. Kun kysyimme, missä hän oikein luurasi, sanoi, että siellä taaempana istui. Oli tullut jo kuudelta Koivistoisen uuden DVD:n julkkareihin.
Tauolla pääsin myös kertomaan Koipalle Erkki Pällin terveiset. Koivistoinen oli ilmiselvästi ilahtunut terkuista. Pälli olisi tullut tänne, mutta kun piti lähteä ”äidin” kanssa johkin landelle. Olen huomannut, että Eki on aivan tossun alla. Joskus aikaisemminkin meidän piti mennä johonkin, mutta ”äiti” oli järjestänyt muuta ohjelmaa.
Terkkujen välittäminen on muuten hyvä kikka uusiin tuttavuuksiin. Aikaisemmin keväällä Malla pyysi minua välittämään häneltä terveiset ja ihailunosoitukset Johanna Iivanaiselle Juttiksessa. En tuntenut entuudestaan Iivanaista, mutta annetut tehtävät on hoidettava. Tulihan siihen sitten myöhemmin Susanna Hietalakin, mutta jää oli silloin jo murrettu.
Olipahan taas aivan huippuilta Kokossa! Miksiköhän minua näin hemmotellaan?!
Se Koivistoisen DVD on mahtava. Upea silmäys suomalaiseen jazziin ja Koivistoisen yli 40 vuotta jatkuneeseen uraan.
Mukana on muun muassa Koivistoisen Mosambikissa ottamista kuvista koostettu kokonaisuus, elämyksellisiä hetkiä hiukan sateen tihruisilta vuoden 2007 Porin Jazzeilta ja Anssi Mänttärin lähes tunnin mittainen henkilökuva. Niin, ja Johanna Iivanainen laulaa Koipan sovittaman Pienen sydämen. (Jopa nyt törmäillään!)
Video kuuluu ehdottomasti jokaisen jazzia arvostavan kodin perustarpeistoon.
