Kun työn epävarmuus yhdistyy mustiin listoihin, ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtävissä toimivat ihmiset ottavat suuren henkilökohtaisen riskin.
”Minullekin ovat jotkut yrittäjät sanoneet suoraan, että metalli-alalta on turha enää etsiä töitä. 1990-luku toi yrityksiin jälleen mustat listat. Niihin kirjataan esimerkiksi hankalat pääluottamusmiehet”, sanoo Kavika Oy:n pääluottamusmies Kai Laaksonen. Kavika valmistaa Vantaalla keittiöitä laivoihin.
90-luvun alun lama-aikana yrityksistä irtisanottiin työntekijöitä, ennätysmäisen korkea työttömyys tiukensi kilpailua. Työttömyys pysyttelee edelleen korkealla ja työpaikkojen ilmapiiri kovana.
”Varsinkin pieniltä paikkakunnilta pääluottamusmiehiä on jopa joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle saadakseen työpaikan.”
”Aktiivisesti toimivat ihmiset ovat ’hankalia’ ja ei-toivottuja eivätkä pääse alan työpaikkoihin. Ja voipa olla näin pienessä maassa muiltakin aloilta vaikea saada töitä”, Laaksonen toteaa.
Laivanrakennus uhkaa loppua Suomesta, uusia laivatilauksia ei ole tiedossa. Myös Kavikassa tilanne on kireä. Laivojen pienet korjaushankkeet kestävät vain kuukaudesta kahteen.
”Telakoiden alihankkijoina olemme sen varassa, että jos telakoille ei tule töitä, silloin meiltäkin loppuvat työt. Elämme kansainvälisten tarjouskilpailujen syklissä. Jos saamme laivanrakentajalta tilauksen, työt jatkuvat, jos emme saa, sitten ei tiedä.”
Nyt ei enää mennä yhteen metallialan firmaan töihin ja jäädä sieltä sitten eläkkeelle. Kun työn epävarmuus yhdistyy mustiin listoihin, ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtävissä toimivat ihmiset ottavat suuren henkilökohtaisen riskin.
”Riski on sen verran suuri, että yrityksiin on tänä päivänä todella vaikea saada pääluottamusmiehiä. Entistä enemmän tilanne varsinkin pienissä yrityksissä on se, että pääluottamusmiehiä ei ole.”
Käsitys siitä, että luottamustehtävissä toimivat ihmiset irtisanotaan viimeiseksi, on vanhentunut. ”Kyllä pääluottamusmiehistäkin pääsee eroon, ei tämä enää mitään ikuista ole”, Laaksonen heittää.
Uusi luottamusmiessopimus sallii sen, että luottamusmiehet voi käytännössä ostaa ulos. ”Metallin puolella pääluottamusmiehen erottaminen maksaa noin 20 000 euroa”, Laaksonen kertoo.
Suomessa on yleensäkin yksi Euroopan heikoimmista irtisanomissuojista.
Laaksonen ottaa esimerkiksi Electroluxin. Yhtiön pääjohtaja Ruotsista sanoi julkisesti, että Porin tehdas lopetettiin, koska se tuli halvemmaksi kuin sulkea Saksassa oleva tehdas.
”Vaikka Suomen tehdas oli kannattavampi. Tuo halpuus johtuu juuri siitä, että Suomessa työntekijöille ei tarvitse maksaa irtisanomismaksuja, kun yritys suljetaan, tai kun se vähentää tuotantoaan”, Laaksonen kertoo.
”Muualla Euroopassa yritykset saattavat irtisanomisrahan lisäksi joutua esimerkiksi kouluttamaan irtisanomansa työntekijät tai jopa etsimään heille uudet työpaikat.”
Laaksosen mielestä ammattiyhdistysliikkeelle ei riitä vain työntekijöiden etujen puolustaminen, vaan sillä on laajempi yhteiskunnallinen tehtävä.
”Ay-liikkeen pitäisi ottaa kantaa myös työn reunaehtoihin, talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan. 90-luvun alussa, kun Suomessa oli porvarihallitus, Esko Aho pääministerinä ja Iiro Viinanen leikkaavana ministerinä, ay-liike oli ärhäkkänä”, Laaksonen kuvaa.
”Olimme yhdessä suurtorilla osoittamassa mieltämme ehdotettuja leikkauksia vastaan, ja osa leikkauksista tyssättiin. Mutta kun työväenpuolueet menivät hallitukseen vuonna 1995, on ay-liike kutistunut lähinnä hallitusvallan pönkittäjäksi. Leikkauksetkin ovat menneet paljon helpommin läpi.”
Laaksonen toteaa, että ay-liikettä näivettää myös kuilu liittojen johdon ja perustason välillä. Liikkeen olisi kannettava huolta sen sisäisestä demokratiasta.
Liittojen pitäisi kunnioittaa jäsentensä mielipiteitä, Laaksonen pohtii. ”Liiton puheenjohtaja ei saisi itse valita itselleen seuraajaa, eikä edes johto, vaan jäsenten olisi päästävä aidosti vaikuttamaan henkilövalintoihin ja toimintalinjauksiin.”
Laaksonen muistuttaa myös, ettei ay-liike ole vain palkansaajia varten, jäseninä on myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä.
”Tämänkin pitäisi näkyä ay-liikkeen toiminnassa, emme voi vain kapeasti puolustaa työssäkäyvien etuja, kenttä on paljon laajempi.”
Vappumarsseja 1. toukokuuta.
Maisa Kuikka
