Tarkoituksenani oli nauttia ajasta ilman minkään viestimen vaikutusvaltaa. Valitettavasti myös minä olen kiireinen ihminen, joten aikaa ei riittänyt kuin yhden päivän kokeiluun.
Kesä on taas ehtinyt melkein puoleen, vanhojen tapojen mukaan vauhdilla ilmaiskonserttien ja mökkiretkien parissa. Sain idean kirjoittaa jostain mahdollisimman mitättömästä aiheesta kaiken runsauden keskellä.
Tarkoituksenani oli nauttia ajasta ilman minkään viestimen vaikutusvaltaa. Valitettavasti myös minä olen kiireinen ihminen, joten aikaa ei riittänyt kuin yhden päivän kokeiluun. Itsetutkiskeluhan on tosi siistiä ja nastaa hommaa. Siinä voi aika ajoin jopa oppiakin jotakin. Odotin siis tulevaa sunnuntaita innolla.
Valitettavasti heräsin sunnuntaina puolilta päivin aivan järkyttävässä krapulassa. Siirryin lääkekaapin kautta tapani mukaan sohvalle ja iskin television päälle. Tuijottelin, en enää muista mitä, mutta jotain, parin tunnin verran ja lähettelin katkeran makuisia krapulaviestejä kavereille.
Jossain vaiheessa tajusin että joku mättää. Niin, siis juuri näinhän minun ei pitänyt tänään tehdä. Mutta kun nyt olin jo alkanut katsoa Nelosen ö-luokan leffaa, niin pitihän se katsoa loppuun.
Elokuvan jälkeen ryhdyin kiltisti lukemaan Kjell Westön kirjaa Lang. Kirjojen lukemistahan pidetään kauttaaltaan hyvänä ja kehittävänä asiana, vaikka kyseessä olisikin jokin Stephen Kingin opus. Pääasia että lukee, kymmenen pistettä siitä. Ikävä kyllä sammuin noin kymmenen sivun jälkeen.
Herättyäni jäin pohtimaan, oliko kirjan lukeminen sittenkään sallittavaa, jos yrittää elää ilman viestimiä. Lehtiä ei voi lukea, mutta kirjaa kyllä? Ja kuuluvatko kaikki lehdet boikottiin?
Sekavaa.
Yritin siis miettiä epätoivoisesti jotain varmasti sallittavaa tekemistä. Tässä vaiheessa sappeni rupesi kiehumaan. Televisiota ei voi katsoa, nettiin ei voi mennä, puhelimessa ei saa puhua. Mitä hemmettiä sitä ihminen muuta tekee krapulassa? Minä en ainakaan ole niitä ihmisiä, jotka ottavat itseään niskasta kiinni ja lähtevät kävelylle tai tekemään jotain muuta kunnollista.
Epätoivoisesti yritin saada itseni ylös sohvalta, mutta tuntui kuin olisin juurtunut siihen. Muutenkin koko irti mediasta -ajatus alkoi tuntua typerältä. Enhän minä ole edes elänyt aikaa, jolloin mediaa ei olisi ollut olemassa. Toki on varmaan ylevää elää ilman telkkaria, mutta miksi? Televisiosta tulee myös hyviä dokumentteja, jotka ovat yhtä opettavaisia kuin jotkut tietokirjat.
Kaiken kaikkiaan voisi siis sanoa, että tehtävä tuli suoritettua ala-arvoisesti. Mutta mitä väliä? Pääasia kai on, että pystyy ymmärtämään median vaikutusvallan omassa elämässään. Minä en ainakaan anna sen vaikuttaa omiin ratkaisuihini. Huomennakin aion mennä kavereiden kanssa puistoon istumaan. Pitää kyllä muistaa tulla kotiin yhdeksäksi katsomaan uusintaa Rimakauhua ja rakkautta -sarjasta.
Milla Rinne
