Mikäli syksy kuitenkin aiheuttaa liikaa ahdistusta, kannattaa käväistä Helsingin Kiasman Kalervo Palsa -näyttelyssä.
Syksy on taas saapunut kaupunkiin, kuten klassisesti sanotaan. Energiataso valuu pikku hiljaa lähelle nollaa, ja sohvasta tulee paras ystävä seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Vaikka syksy onkin mahtava vuodenaika, niin monet suomalaiset vajoavat helposti jonkinlaiseen masennukseen pimeyden alkaessa valloittaa niin vähäistä valoisaa aikaamme.
Anna Tulusto kirjoitti taannoin Metro-lehden kolumnissaan ujoudesta ja sen haittavaikutuksista. Ujoja kun ei tarpeeksi arvosteta, ja työpaikalla he jäävät helposti puheliaampien kollegojen jalkoihin. Ulospäinsuuntautuneisuus on kuulemma megatrendi esimerkiksi opettajantyössä.
Voi olla, että työelämässä tuo ehkä pitääkin paikkaansa, mutta yksityiselämä on jo asia erikseen. Eikö ole kuitenkin paljon mielenkiintoisempaa, kun uuteen ihmiseen tutustuttaessa kaikki ei olekaan luettavissa heti ensimmäisellä tapaamisella? Yleinen mielikuvahan on, että hiljaiset ihmiset ovat älykkäämpiä.
Mutta mikäli hiljaisuus ja ujous jotakuta häiritsee, niin syksyn mukana saapuu helpotus, sillä kun taivas on harmaa, niin mieli on samanlainen. Suuta ei tarvitse avata muutoin kun pyydettäessä. Kaikki pienet äksyilytkin annetaan anteeksi pelkästään syksyn synkkyyden takia.
Mikäli syksy kuitenkin aiheuttaa liikaa ahdistusta, kannattaa käväistä Helsingin Kiasman Kalervo Palsa -näyttelyssä. Kyseinen mies jos kukaan taisi olla hieman sekaisin eläessään, ja maalaukset puhuvat puolestaan. Olivathan töiden aiheena perversiot, kärsimys, väkivalta, alkoholi, ahdinko, kuolema ja muut vähemmän positiiviset asiat. Parhaita paloja näyttelyssä ovat kuitenkin Palsan päiväkirjoista valitut otteet.
Mikäli et ole tutustunut Palsan töihin entuudestaan, suosittelen käymistä Kiasman nettisivuilla. Siellä voit etukäteen testata itsesi Palsan katsojana ja seurailla omia reaktioitasi. Ja ellei tämä näyttely hetkauta mieltäsi mihinkään suuntaan, niin kehotan hakeutumaan Hesperiaan. Muussa tapauksessa olet varmasti oppinut, ettei sinulla ole oikeastaan mitään hätää. Kaikki on hyvin.
Mutta mikäli Palsan näyttelykään ei pystynyt parantamaan oloasi, suosittelen säännöllistä terapiaa. Ellei lompakossa ole liikaa rahaa, kannattaa kokeilla maksutonta vaihtoehtoa, nimittäin Radio Suomen Yölinjaa. Ajankohta ei ole työssäkäyvälle todellakaan paras mahdollinen, mutta jos onnistuu sinnittelemään hereillä, saattaa huomata, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin. Monesti ohjelmaa kuunnellessa voi myös huomata, että omat ongelmat ovat jälleen kerran hieman säälittäviä muiden ongelmiin verrattuna.
Ikävä puoli Yölinjaa kuunnellessa ovat kuitenkin monet pellet, jotka soittavat ohjelmaan huumorimielessä keksien mitä ihmeellisimpiä ongelmia. Pääsääntöisesti nämä ovat nuoria herroja, joiden käsitys huumorista on ”hei, olen homo ja armeijassa, mitä teen?” Very funny, haa haa… Vuosien varrella on saanut toki myös huomata, ettei Pekka Saurinkaan huumori ole kovin hyvin säilynyt. Oli kyseessä ihan oikeista ongelmista kärsivä tai ei, niin vastaukseksi saadaan venyvällä ja tasapaksulla äänellä: ”Joo, sellasta se on…”
Kalervo Palsa – toinen tuleminen -näyttely on esillä 5.1.2003 asti Helsingin Kiasmassa. www.kiasma.fi
Milla Rinne
