Rahakasvit nostattavat tunteita pakolaisleirillä Ugandassa.

”TÄNÄ VUONNA tupakkasato on ollut hyvä. Toivon, että saamme sen myös myytyä”, sanoo Rafael Bohigira, 59. Hän on kongolainen pakolainen, joka elää nykyään Ugandassa Kyangwalin pakolaisten asutusalueella.

Kuten suurin osa muistakin pakolaisista hän hankkii elantonsa viljelemällä pientä maatilkkua, josta saa itselleen ja perheelleen ruokaa. Asutusalueella eletään pääasiassa kädestä suuhun, joskin jotkut yrittävät ansaita rahaa käyttämällä osan maa-alasta rahakasvien viljelyyn.

Muutama vuosi sitten tupakan maailmanmarkkinahinta oli korkealla, ja moni näki tupakan tienä äkkirikastumiseen. Osa Kyangwalin pakolaisalueen pelloista valjastettiin tupakanviljelyyn.

TUPAKANVILJELYN SUOSIO romahti vuonna 2005. Bohigira paljastaa syyksi edellisvuotiset riidat tupakkayhtiö BAT:n kanssa: ”British American Tobacco kannusti ihmisiä viljelemään tupakkaa ja moni lähti mukaan innostuneena. Sadon kypsyttyä BAT jättikin sen ostamatta.”

Se oli kova paikka monelle pakolaisperheelle, jotka tarvitsevat rahaa koulumaksuihin, lääkkeisiin ja vaatteisiin. Ilmeisesti tupakkaa oli jälleen liikaa maailmanmarkkinoilla.

RAIVOSTUNEET PAKOLAISET eivät lamaantuneet vaan nostivat syytteen BAT:tä vastaan – ja voittivat. ”Siinä vaiheessa sato oli jo pilalla ja suurin osa heitetty pois”, Bohigira kertaa tapahtumia. Pakolaiset eivät voitostaan huolimatta saaneet kuin pienen osan menetetyistä tuloistaan takaisin.

Nyt Kyangwalin asukkaat pelaavat varman päälle. He ovat kylväneet pääasiassa ruokakasveja. Onneksi Kyangwalin maaperä on vielä toistaiseksi hedelmällistä, eikä pakolaisten tarvitse nähdä suoranaista nälkää. Myymättä jääneen tupakkasadon takia pakolaiset jäivät silti jälleen kerran vaille mahdollisuutta muuttaa elämänsä suuntaa.

”Jos saan joskus tienattua ylimääräistä rahaa, aion kehittää viljelymenetelmiä ja panostaa englannin opiskeluun”, kongolainen Faustine Ntabigwiira unelmoi.

Toistaiseksi tupakka ei ole kuitenkaan ollut rahasampo ainakaan sitä viljeleville Kyangwalin pakolaisille.

Elämä jatkuu

KYANGWALIN PAKOLAISASUTUSALUE sijaitsee Länsi-Ugandassa Albert-järven rannalla. Järven toisella puolella siintää Kongon raja. Leiri perustettiin alun perin 1960-luvulla Ruandasta paenneita tutseja varten. Kyangwali suljettiin väliaikaisesti 1994, mutta alue otettiin uudelleen käyttöön 1997, kun Sudanista ja Kongosta virtasi uusia pakolaisia.

Tällä hetkellä alueella elää noin 17 500 pakolaista. Heistä kaksi kolmasosaa tulee Etelä-Sudanista ja kolmannes Kongosta. Ugandan 17 pakolaisleirillä asuu yli 230 000 pakolaista.

Kyangwalin asukkaista vain uusimmat tulokkaat saavat YK:n ruoka-apua. Muut elättävät itsensä viljelemällä maata, jonka Ugandan hallitus lainaa pakolaisille.

Kyangwalin nopea väestönkasvu, 4,7 prosenttia, aiheuttaa paineita tuottaa tarvittavat sosiaalipalvelut. Alueen korkea lapsikuolleisuus johtuu terveydenhuollon puutteista ja vaikeuksista saada puhdasta juomavettä. Suomen pakolaisavulla on Kyangwalissa aikuisten lukutaitohanke.

Pakolaismäärän jatkuva lisääntyminen vaikuttaa myös Kyangwalin luontoon. Polttopuuta, rakennustarvikkeita ja uutta viljelysmaata tarvitaan jatkuvasti lisää.

Jenni Hamara