Tutkija Anil Bhattarai arvioi kuninkaan yksinvallan kaatuvan vuodenvaihteeseen mennessä. Maolaississien tulitauko antaa tilaa demokratian puolesta liikehtiville ihmisille.
ASEELLINEN KAPINA ja kapinan kukistamisyritykset ovat jatkuneet Nepalissa kymmenen vuotta ja yli 15 000 ihmistä on saanut surmansa. Valtaosa surmista on tapahtunut sen jälkeen kun ensimmäiset rauhanneuvottelut Nepalin maolaisen kommunistipuolueen CPN-M:n ja maan hallituksen välillä kariutuivat marraskuussa 2001. Nepalin kuninkaallinen armeija ryhtyi vastatoimiin. Intia, Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat sille mittavaa aseapua.
NEPALISTA TULI yksi niistä maista, joissa ihmisten katoaminen on yleisintä. Kymmenettuhannet joutuivat jättämään kotinsa vuorilla, he lähtivät kaupunkeihin ja rajan yli Intiaan. Korkealla vuoristossa sijaitsevia kyliä on nälänhädän partaalla.
Helmikuun alussa kuningas Gyanendra kaappasi itselleen vallan, hajotti loputkin demokraattisista instituutioista ja ilmoitti julkisesti haluavansa sotilaallisen voiton maolaississeistä, ei neuvotteluratkaisua.
Kuningas näyttää peräänantamattomalta, viimeaikaisilla vierailuillaan eri puolilla maata hän on esiintynyt täydessä taisteluvarustuksessa. Sotilaat, poliisi ja virkamiehet kokoavat ihmisiä kaduille kuningasta tervehtimään.
MUUTOSTA on kuitenkin ilmassa. Maolaisten poliittinen ajattelu on muuttunut, kansalaisliikehdintä demokratian puolesta kasvaa jatkuvasti, poliittiset puolueet saavat jalansijaa ja kansainvälinen yhteisö vaatii demokratiaa ja rauhanomaista ratkaisua.
Maolainen kommunistipuolue CPN-M julisti kolmen kuukauden tulitauon syyskuun 3. päivänä, mutta kuninkaan hallitus ei ole ilmoittanut liittyvänsä tulitaukoon. Tulitauko pudotti päivittäin taisteluissa kuolleiden lukumäärän kuudesta keskimäärin yhteen.
CPN-M etsii uutta poliittista strategiaa. Maolaisten puheenjohtaja Prachanda kertoi nepalilaisen Mulyankan-lehden haastattelussa, että he sitoutuvat ”ihmisten itsensä laatiman perustuslain ensisijaisuuteen, lakien kunnioittamiseen, ihmisoikeuksiin, tasavaltaan ja monipuoluedemokratiaan”. Ja mikä tärkeintä, pelkästään aseelliseen toimintaan tähän asti uskonut maolaisjohtaja Prachanda on ehdottanut asevoimien pienentämistä.
RUNOILIJAT, LAULAJAT, näytelmäkirjailijat, intellektuellit, toimittajat, lakimiehet, lääkärit, insinöörit, opiskelijat ja työläiset ovat yhtyneet väljäksi demokratialiikkeeksi. Kansalaisten joukkokokoukset ovat tuottaneet puheiden lisäksi luovaa vastarintaa: taidemaalauksia, poliittisia performansseja, laulua, runonlausuntaa ja parodiaa.
Myös poliittiset puolueet karistavat toimettomuuttaan. Toukokuussa seitsemän parlamenttipuoluetta laati yhteisen tiekartan rauhaan ja demokratiaan. Ne esittivät, että vaaleilla valittu parlamentti laatisi uuden perustuslain. Puolueetkin möyhentävät maata tulevaisuutta varten.
Nuorten kannattajiensa painostuksesta kaksi suurta – Nepalin kongressipuolue ja Nepalin marxilais- leninistinen kommunistipuolue CPN-UML – eivät enää kannata perustuslaillista monarkiaa. CPN-UML on ilmoittanut tavoitteekseen demokraattisen tasavallan. Poliittisten puolueiden ja maolaisten samansuuntaiset pyrkimykset luovat pohjaa muutokselle.
AKTIVISTIEN ja poliittisten puolueiden toiminta on nyt hiljentynyt vuoden tärkeimmän hindufestivaalin ajaksi. Sen loputtua marraskuussa saattaa ilmassa olla poliittisen myrskyn merkkejä. Puolueet ovat käskeneet jäseniään olemaan valmiina ratkaiseviin kamppailuihin. Kansalaisryhmät suunnittelevat toimintaa ympäri maata heti festivaalijuhlallisuuksien perään.
Kuninkaallis-sotilaallinen osapuoli yrittää parhaansa säilyttääkseen diktatuurin, joten kriisiä tuskin ratkaistaan vuoropuhelulla kuninkaan kanssa. Kysymys on pikemminkin ihmisten yhteisestä laajasta kamppailusta, joka ei ainoastaan romahduta itsevaltaista monarkiaa, vaan muuttaa myös maolaisten sotilaallisen ajattelutavan ja tuo heidät mukaan väkivallattomaan demokraattiseen hankkeeseen. Siitä on jo merkkejä. Kuninkaan valtaistuin tärisee.
Kirjoittaja on nepalilaisen South Asia Centren tutkija Katmandussa. Artikkelin on englannin kielestä suomentanut Jaana Airaksinen.
Anil Bhattarai
