Pääkirjoitus: Asuin liki viisi vuotta talossa, joka oli aikoinaan kaavoitettu purettavaksi.
ASUIN LIKI VIISI VUOTTA TALOSSA, joka oli aikoinaan kaavoitettu purettavaksi. Kaavasta kuitenkin kiisteltiin pitkään ja talo sai rapistua rauhassa. Omistava taho ei rakennuksesta juuri piitannut, lähinnä toivoi pääsevänsä siitä pikimmiten eroon. Asukkaiden kannalta tämä tarkoitti, että saimme tehdä mitä mielimme. Ja mehän teimme.
Asuntoja oli yhdistetty sahaamalla oviaukkoja väliseiniin, kellariin oli rakennettu yhteinen suihkukoppi. Seiniä maalattiin mitä villeimmillä väreillä. Tyhjissä huoneissa toimi taidegallerioita ja kesäisin pihalle pystytettiin esiintymislava.
Rakennuspäälliköitä tai -suunnitelmia ei tarvittu. Kun joku paikka hajosi, se korjasi joka ehti. Vain tekijän tyylitaju, viitseliäisyys ja taidot vaikuttivat lopputulokseen. Minun tapauksessani tämä tarkoitti vuotavan katon korjaamista ilmastointiteipillä, mutta joidenkin naapurien kodit olivat viimeisen päälle kunnostettuja, kauniita ja persoonallisia – oikeita taideteoksia.
TÄSSÄ VOIMAN NUMEROSSA on kirjoitus T.E.H.D.A.S. ry:n asuntomessujen naapuriin rakentamasta slummista, tienvastustajien puumajoista sekä orgaanisesta arkkitehtuurista.
Kuten T.E.H.D.A.S. ry:n slumminrakentajat toteavat, monet ihmiset kaipaavat mahdollisuuksia vaikuttaa asumiseensa ja luoda omaehtoisesti puitteita elämälleen. Hyvinvointivaltio tarjoaa asukkailleen lämpimiä koppeja kerrostaloissa, mutta moni haaveilee muunlaisista asumismuodoista.
Esimerkiksi Bilston Glenin puumajat on rakennettu protestiksi tiehankkeelle, mutta niiden asukkaita motivoi majaelämään myös asumisen riippumattomuus, yhteisöllisyys sekä ekologisuus. Luulen, että Suomessakin on ihmisiä jotka vaihtaisivat kerrostaloyksiönsä puumajaan heti tilaisuuden tullen.
OMAPÄINEN ASUMISENI päättyi tänä syksynä. Muutin taloon, jossa ei tarvitse kaataa jäänestoainetta viemäriin talvipakkasilla tai tukkia seinänrakoja tiivistenauhalla. Lämmin vesikin tulee kun vain avaa hanan. Mutta kaikista mukavuuksista huolimatta tiedän, että tulen kaipaamaan entistä kotia ja sen harvinaislaatuista asumisen mallia.
Elina Mikola
