Helsingin kaupunki: pienituloiset ovat naapureille ongelma.
Talven alkaessa Helsingin Sanomat kertoi, että suurista kaupungin vuokra-asunnoista on pääkaupungissa huutava pula. Jonossa on 530 ”suurperhettä”, siis perheitä, joissa on kolme lasta tai enemmän.
Kaupungin uudistuotanto keskittyy pieniin asuntoihin. Samaan aikaan suuret asunnot tekevät vapailla markkinoilla heikosti kauppansa. Miksi kaupungin asuntohankintayhtiö ei osta niitä vuokrakäyttöön?
”Siihen ei ole lähdetty, koska naapuruston reaktioita on pelätty”, osastopäällikkö Mikko Luukkonen Helsingin kiinteistövirastosta selittää.
Helsingin Sanomat käsittelee vuokra-asuntopulaa maahanmuuttokysymyksenä, onhan moni jonossa odottava suurperhe lähtöisin Afrikasta. Tosiasiassa perheiden vuokra-asuminen on vaikeutunut jo kauan ennen maahanmuuton vilkastumista.
Vuokrasäännöstely päättyi vuonna 1995. Sen jälkeen vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet yli kolme kertaa nopeammin kuin hinnat yleensä. Asuntovelallisille on annettu oikeus verohelpotuksiin, vuokralaisille ei.
Yksi kymmenestä suomalaisasunnosta on tyhjillään. Se ei johdu maaltamuutosta: tyhjien asuntojen osuus on jotakuinkin sama niin Uudellamaalla kuin Kainuussakin. Vuokrat eivät nouse siksi, että asunnoista olisi pulaa. Niitä pihdataan.
Neljäkymmentä vuotta sitten asunnon keskimääräinen neliövuokra Suomessa oli 0,94 euroa. 1980-luvun alussa se oli kaksi euroa. Nyt neliömetrin keskivuokra on 9,04 euroa: lähes kymmenen kertaa enemmän kuin 40 vuotta sitten.
Kun vuokrat ovat kymmenkertaistuneet, palkat ovat kasvaneet vain noin 2,5-kertaisiksi: vuokra-asujat kuluttavat asumiseen yli kolme kertaa suuremman osuuden tuloistaan kuin vuonna 1968 – tai sitten he tyytyvät asumaan ahtaammin.
Omistusasujilla on toisin. Keskipalkalla saa enemmän pinta-alaa omistusasunnosta kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Helsinki ei hanki perheille isoja asuntoja, koska se ennakoi naapurien protesteja. Ikään kuin vuokralla asuva perhe olisi vielä kamalampi naapuri kuin huumevieroitusklinikka tai alkoholistien asuntola.
Pari vuosikymmentä sitten kaupungin vuokralaisena asuminen oli ihan normaalia, tavallisen pienituloisen perheen valinta. Pienituloiset perheet eivät Suomesta ole loppuneet. Vain asenteet ovat koventuneet. Pienituloisuudesta puhutaan nyt sosiaalisena ongelmana.
Lue koko juttu Fifin Hämeentie 48 -blogista.
Hanna Nikkanen
