Legot ovat aina vääntyneet moneksi. Palikat ovat löytäneet tiensä useisiin taideteoksiin, netti on täynnä legotaidetta ja legoista tehtyjä todellisen maailman pastisseja.
Eniten kiistaa on herättänyt puolalaistaiteilija Zbigniew Liberan vuonna 1996 valmistama Lego-keskitysleiri, joka on ollut esillä muun muassa Berliinin Pergamon-museossa.
Natseja ja holokaustia on käsitelty lukemattomissa elokuvissa ja kirjoissa. Siitä huolimatta Puolan Legon lahjoittamista, kaupan hyllyltäkin löytyvistä osista koottu keskitysleiriteos herätti paheksuntaa odottamattoman paljon. Yleisö jakautui puolesta ja vastaan, mutta hihansa poltti myös Lego.
Liberan teos ei sopinut Legon vaalimaan ”mukavan humoristiseen” väkivaltakuvastoon. Lego syytti taiteilijaa tuotemerkkirikkomuksesta ja uhkasi taiteilijaa oikeustoimilla. Yhtiö luopui syytteistä vasta yleisön painostuksen alla.
”Holokaustikeskustelun suurin ongelma on, että sitä rajaa kaksi mahdottomuutta”, Libera vastaa uteluihini siitä, miksi teos on herättänyt niin paljon raivoa.
”Holokaustin kokeneille siitä puhuminen on mahdotonta ja meille holokaustin jälkeen syntyneille sen ymmärtäminen on mahdotonta. Nämä kaksi mahdottomuutta estävät kaikki julkiset pyrkimykset pohtia holokaustin poliittisia ja sosiaalisia vaikutuksia.”
Kuohunta Liberan teoksen ympärillä rauhoittui hetkeksi vuonna 2002, kun Juutalainen museo New Yorkissa otti legokeskitysleirin osaksi Mirroring Evil -näyttelyään ja osti sen kokoelmiinsa.
Tosin tuolloin Legon yhdysvaltalainen tytäryhtiö pyrki estämään teoksen esittämisen, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Legoukkelien vuosi vuodelta kasvava asearsenaali heijastaa Liberan mukaan muutosta yhteiskunnassa.
”Ydinsodan pelko hallitsi 1950–1960-luvuilla julkista keskustelua ja pasifistiset legot sopivat yleiseen ilmapiiriin. Nyt vallitseva arvomaailma on kyyninen dystopia, johon militarisoidut legot sopivat mainiosti.”
Prahan taideakatemian professori haluaa testata töillään todellisuutta ja taiteen rajoja. Tästä on seurannut Liberalle hankaluuksia aiemminkin, sillä hän istui vankilassa kommunistihallinnon aikana poliittisen taiteensa takia.
”Legomaailma edustaa koko maailmaa, arkielämää ja fantasioita, se on ainoastaan yksinkertaistettu äärimmilleen.”
”Yksilöllisyys kuitenkin puuttuu tyystin. Jokaisella legoukolla on samanlaiset kasvot. Legoista ei voi rakentaa mitään pyöreää, pehmeää tai muodotonta, ainoastaan kulmikasta. Käsillä on todellakin totalitäärinen systeemi – Lego System.”
Legomaailman naapurista löytyy yhteensopivia, jos toki lisensoimattomia ja hyvin militantteja tuotelinjoja. Esimerkiksi yhdysvaltalainen perheyritys BrickArms valmistaa kustomoituja legoukkeleita ja niille sopivia varustuksia.
Tarkka-ampuja M21-tarkkuuskiväärin ja terroristi rynnäkkökiväärin sekä kranaattien kera poikkeavat Legon linjasta selvästi. Myöskään BrickArmsin tekemä natsiupseeri ei vaikuta hetkeäkään viralliselta Lego-tuotteelta ja jaksaa naurattaa, kunnes sen laittaa rinnakkain virallisesta Lego Indiana Jones -laatikosta poimitun natsin kanssa. Ero on mitätön.
BrickArmsin tuotteet eivät ole Legon lisensoimia, mutta Lego Group juoksee virallisilla leluillaan kovaa Brickarmsin perässä.
Aseiden puute Lego-paketeissa oli pitkään viesti siitä, että pilttejä ei ainakaan kannusteta ongelmien ratkomiseen asein.
Legon historia on pasifistinen ihan syystä. Tanskalainen Ole Kirk Christiansen perusti Lego-lelupajan vuonna 1932, kahdeksan vuotta sen jälkeen Saksa miehitti Tanskan. Toisen maailmansodan kokeneille väkivalta ei ollut hauskaa tai leikinomaista.
Sittemmin militarismi on vähitellen löytänyt tiensä näihinkin leluihin, aluksi ritarien miekkoina, sitten merirosvot saivat piilukkotussarit ja kanuunat. Nykyään Bionic-robotit ovat yhtä asetta ja legoagentit taistelevat pahuutta vastaan automaattipistoolein sekä ohjuksin.
Legon mukaan sen aseet ja väkivalta kuitenkin sijoittuvat fantasiamaailmoihin.
”Legoaseet eivät koskaan ole suoria kopioita oikeista aseista”, vakuuttaa Charlotte Simonsen, Lego-yhtymän viestintäpäällikkö. Hän myös huomauttaa Legon ainoastaan vastaavan kysyntään.
”Meidän tutkimuksemme osoittavat, että lapset leikkivät konflikteja”, Simonsen huomauttaa. Siis väkivalta on sallittua, jos se on hauskaa, ja lelujen valmistajien tehtävänä on kannustaa lapsia väkivaltaleikkeihin.
”Taistelut hyvien ja pahojen välillä ovat välttämättömiä lasten kehitykselle. Riippumatta siitä sisältävätkö lelut aseita, lapset haluavat leikkiä ja treenata konflikteja. Sisällytämme konfliktiteemoja sarjoihimme, mutta niissä on aina humoristinen ote.”
Vuonna 1999 Lego esitteli tuoteperheensä merkkipaalun, Lego Star Warsin. Kauppojen hyllyille ilmestyi ensimmäinen Lego-X-siipihävittäjä.
Tähtien sodan luoja, George Lucas on tuotteistuksen maailmanmestari, jonka Star Wars -tuoteperheen lelut ja muut oheistuotteet tahkoavat rahaa moninkertaisesti enemmän kuin itse elokuvat.
Vähitellen Legon ja Lucasin yhteistyö syveni ja vuonna 2005 julkaistiin Lego Star Wars: The Video Game. Pelissä ukkeleilla seikkaillaan Tähtien sota -elokuvien läpi.
Lego Star Warsin juhliessa kymmenvuotissyntymäpäiviään ovat Legon militaristisempia kuin koskaan. Legon ja Lucasin yhteistyö on myös laajentunut Tähtien sodan maailmasta kattamaan Indiana Jonesin seikkailut.
Väkivaltaisten Indiana Jones -elokuvien ikäraja on elokuvatarkastamossa ruuvattu selkeästi korkeammaksi kuin Legon kohderyhmän ikähaarukka. Se, että ikärajat ovat ehdottomia ei estä markkinointia kovin erilaiselle kohderyhmälle.
”Lego Indiana Jones -tuotteiden kohderyhmä on 7–14-vuotiaat pojat. Kokemuksemme on kuitenkin se, että usein isät leikkivät niillä lapsiensa kanssa. Uskomme, että monet nuoret lapset ovat nähneet elokuvat televisiosta vanhempiensa kanssa”, viestintäpäällikkö Simonsen paljastaa.
”Päätös ostaa näitä tuotteita on vanhempien, jotka tietävät pystyvätkö heidän lapsensa samaistumaan niihin.”
