Jari Koljonen eli Lola Vanilla eli Bent van der Bleu kertoo, miten drag & burleski yhdistyy.
Suomessa on ihmetelty ja ihasteltu burleskia suuren yleisön toimesta jo pari vuotta. Jarkko Valteen valtavirta-dragille on hämmentyneinä naurettu vielä kauemmin jopa television prime timessa. Kovin moni ei silti vielä ole kuullut burleskin ja dragin alalajeista, kuten boylesquesta, draglesquesta, queerlesquesta, drag kingeistä ja faux queeneistä.
Nyt nämä taidemuodot aiotaan yhdistää kokeilevalla klubilla. Hankkeen vetäjänä toimii kummassakin skenessä tunnettu Jari Koljonen, 26, jonka jotkut saattavat tuntea myös drag queen Lola Vanillana tai boylesque-esiintyjä Bent van der Bleuna.
Vaikka sekä burleski että drag ovat monissa alalajeissaankin pintapuolisesti viihdettä, ne ovat vähintään yhtä paljon normien kyseenalaistamista sekä leikkimistä kulttuurisilla käsitteillä ja yhteiskunnallisilla rooleilla. Koljonen haluaakin kiinnittää huomiota taiteen viihteellisen puolen lisäksi myös esityksien huomioita tekevään ja kantaa ottavaan puoleen.
Jari Koljonen, olet Helsinki Burlesque -yhdistyksen kanssa yhdistämässä kaksi alakulttuuria. Kenelle uusi klubi on suunnattu?
”Tekisi mieli sanoa, että kaikille, mutta ei se varmaan ihan pidä paikkaansa. Jos pitää jo drag-parodiaa Madonnasta radikaalina, voi tämä klubi olla liikaa. Esiintyjille on sanottu, että jos heillä on jokin niin raju tai outo numero, jota ei saa muualle myytyä, niin tuokaa se tänne. Mua on häirinnyt tän Suomen skenen kapeus ja salonkikelpoisuus. Klubimme on estradi, jossa voi tuoda esiin kokeellisempaa kamaa.”
Onko drag vain homojen hommaa?
”Ainakaan teoriassa sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla väliä. Alalajien kirjo on todella laaja, samoin jokaisen esiintyjän motiivit ja ajatukset. Mutta on totta, että tässä ainakin leimaantuu helposti homoksi. Drag on yhä uusi asia esittävässä taiteessa, ja noussut suuren yleisön tietoisuuteen nimenomaan homoravintoloiden ja -bileiden kautta.”
Dragissa on enemmän tai vähemmän myös huumoria. Hymyilyttää, kun mies pukeutuu naiseksi. Mutta miksi ei ole hauskaa, että nainen pukeutuu mieheksi?
”Yhteiskunnassa nainen on jo omaksunut monia maskuliinisia piirteitä, esimerkiksi juuri pukeutumisessa. Se on jo niin arkipäiväistä, ettei pelkkä vaatteilla pelaaminen siinä suhteessa naurata. Toiseksi, jos ajatellaan perinteistä arvohierarkiaa, pukeutumalla naiseksi mies ikään kuin alentaa itsensä. Samalla tavalla nainen ylentää itsensä. Alentaminen on hassumpaa. Mutta tämä on siis tulkintani asiasta, ei mielipiteeni.”
Onko drag queenina esiintyminen seksuaalista?
”Taiteessa seksuaalisuus voi olla tai olla olematta läsnä ja riippuu ihan esiintyjästä ja esityksestä. Kaikki taiteilijatkaan eivät täysin osaa sanoa eroa seksuaalisuuden ja taiteen välillä, jos motiiveja ryhdytään oikein syvältä tarkastelemaan. Itselläni dragin tekemisen motiivit eivät ole seksuaalisia, vaikka esitykset useimmiten ovat.”
Kun muunnut Lolaksi tai Bentiksi, ei varmaan riitä, että vaihdat vaatteet ja istut peilin eteen meikkaamaan?
”Näissä rooleissa oleminen on aina performanssia, jossa on kyse myös näyttelijäntaidoista. Lolalla ja Bentillä on omat identiteetit, joita on tietysti vaikeaa ylläpitää tuntikausia vaikka joissain bileissä. Täysin vierasta identiteettiä en kuitenkaan pysty hahmoille pakottamaan, ja olen huomannut, että Jarista tulee piirteitä Lolaan ja Bentiin, mutta myös toisin päin.”
Turkulainen ravintoloitsija Sedu Koskinen on tämmöinen nykymaailman renessanssi-ihminen, joka työntyy kaikille kulttuurin aloille. Hän on aloittanut baareissaan myös burleskiklubien pyörittämisen. Menisitkö esiintymään Koskisen bileisiin?
”Hyvä esitys ei ole kiinni paikasta vaan yleisön ja esiintyjän välisestä kontaktista. Itse kuitenkin koen, että usein marginaalisemmista paikoista löytyy ennakkoluulottomampaa yleisöä, joka on valmis kohtaamaan haastavia ja ei-valmiiksi pureskeltuja esityksiä.”
Helsinki Burlesque & Lola Vanilla esittävät: Drag me to HEL. Tapahtuma Helsingin Kaapelitehtaalla 23.4.
Jukka Vuorio
